Sihanoukville

Olimme varanneet hotellin Sihanoukvillestä neljäksi yöksi, mutta heti tiistaina päätimme ottaa vielä yhden lisäyön. Netistä varaamamme hotelli osottautu mainioksi valinnaksi ja viihdyimme tuolla Cambodian Resortissa paremmin kuin hyvin. Hotelli oli avattu 6 kk aikaisemmin ja se oli siis aivan bränikkä. Huone oli tosi viihtyisä ja hyvin varusteltu. Uima-allasalue oli tosi siisti ja siitä pidettiinkin erinomaista huolta. Henkilökunta oli mielettömän ystävällistä ja avuliasta. Kaiken lisäksi hotellissa oli tosi tosi mahtava kuntosali, jossa oli aivan uudet laitteet ja niitä oli paljon. Moni Sihanoukvillessä asuva ulkomaalainen olikin lunastanut itselleen usean kuukauden tai jopa vuoden jäsenyyden. Kyllä meidän sitten kelpasikin tuolla oleskella.

Kuva partsilta

Kuntosali

Tiistaina ajoimme mopolla Otres bachille, joka on reppumatkaajien suosiossa ja moni oli meille sitä suositellut. Otresilta ei kuitenkaan olis löytynyt tollasta parempitasoista majoitusta, jota me loppulomaksi kaivattiin. Totta oli, että rannalla sai olla melko rauhassa, sillä kaikki kerjäläiset ja myyjät parveilivat tuolla Serendipity/Ochheuteal beachillä, jolla meidänkin hotla oli.

Otresin hauskat iglu-majat

Serendipity/Ochheuteal -ranta oli tosi tosi vilkas ja siellä maattiin ku sillit suolassa. Iltasin oli kuitenkin tosi kätevää, että oli niin paljon ravintoloita ihan kävelymatkan päässä.  Iltasin rannalta sai tosi hyvää grilliruokaa erittäin edulliseen hintaan. Ihan hyvän kokoinen grillilautanen maksoi 3 $. Rannalla oli niin paljon noita ravintoloita, että kilpailu oli tosi kovaa, joten oluttakin myytiin 0,50 $:lla tuoppi. Ranta hiljeni kuitenkin yllättävän aikasin, sillä lain mukaan kapakat oli suljettava klo 2:een mennessä.

Rannalla oli vilskettä

Tuolla Serendipity/Ochheuteal -rannalla oli tosiaan tosi paljon noita pieniä lapsia myymässä kaikkea romua ja lapset joutuivat painamaan duunia aivan aamuvarhaisesta ilta 10:een. Lapset olivat niin väsyjä tekemään kuumuudessa töitä, että yksikin poika melkein nukahti mun aurinkotuolin jalkopäähän. Eräs hyväntekeväisyyttä tekevä mies sanoi, että lapsista ei yleisesti pidetä kovinkaan hyvää huolta ja he ovat aika lailla oman onnensa nojassa. Tämäkin mies oli adoptoinut pienen tytön ja sanoi tytön äidin olleen tosi helpottunut kun sai annettua lapsensa pois.

Keskiviikkona ajelimme katsastamaan lisää rantoja. Pohjoisimpana oleva Victory beach oli venäläisten valloittama ranta. Ranta oli ihan hyvä ja erikoisuutena oli Airport disco, jonka sisällä oli ihan oikea lentokone. Victory beachista seuraava ranta oli Hawaii beach, joka oli mielestämme rannoista kehnoin. Independence beachia emme päässeet lainkaan näkemään, sillä ranta kuului valtavalle resortille ja meidän olisi pitänyt ostaa 10 $ maksavat päiväpassit rannalle pääsystä. Aika paljon saa pulittaa yhden hiekkarannan näkemisestä. Sokha beach oli mukavan rauhallinen ranta ja sinne pysähdyimmekin nauttimaan auringosta. Keskiviikkoiltana toteutuivat vihdoin nämä ruokarehvit suomalaisen pariskunnan kanssa. Vietimme oikein lystikkään illan rannalla olevassa grilliruokapaikassa.

Airport disco

Torstaipäivä kului lähinnä Otresilla loikoillessa ja Sihanoukvillen keskustan markkinoilla, joilta ei kyllä löytynyt mitään ostettavaa (jostain feikkilaukustakin pyysivät 40 $). Toi kaupankäynti on kyllä harvinaisen sekavaa hommaa tuolla Kambodzassa, sillä dollareita ja rielejä käytetään aivan sekasin. Automaatit sylkevät ulos dollareita, mutta kun maksat niillä kaupassa, saat vaihtorahat rieleinä ja näin ollen saat väkisinkin kumpaakin valuuttaa.

Tuolla Sihanoukvillessä on tosi paljon länkkärien omistamia baareja ja ruokapaikkoja. Noita ravitsemuslaitoksia saakin lunastettua kelpo hintaan, eli sellanen lähtee omaksi jo 15 000 - 20 000 $:lla. Antti haastattelikin muutamaa nuorta ravintolanpitäjää ja väittivät yrityksen perustamisen olevan melko helppoa tuolla Kambodzassa.

Uusia hotelleja oli rakenteilla tosi paljon

Perjantain piti olla sitten viimeinen päivämme Sihanoukvillessä, sillä olimme varanneet lauantaiaamuksi bussiliput Thaimaan puolelle. Katselimme perjantai-iltana netistä majoitusta Koh Changille ja kauhistuimme kovia hintoja. Olimme Changilla viimeksi low seasonin aikaan ja silloin oli tarjolla halpaa majoitusta, mutta nyt hinnat olivat katossa, kun uusi vuosikin osui juuri kyseiselle ajankohdalle. Kello oli 15 vaille 9 illalla, kun lähdimme juoksemaan bussiliput myyneen putiikin luukulle. Onneksi paikalla oli vielä joku, joka sanoi voivansa vaihtaa liput toiselle päivälle. Tämä myyjä ei sitten ymmärtänytkään riittävän hyvin englantia, joten hän vaihtoi liput sunnuntaille, vaikka olisimme halunneet lähteä vasta maanantaina. Onneksi saimme vielä vaihettua kertaalleen lähtöpäivää lauantaiaamuna. Näin meidän 4 yön visiittimme vaihtuikin sitten viikoksi. Saimme niin hyvät naurut, kun törmäsimme lauantai-iltana tähän hämmästyneeseen suomalaispariskuntaan, joka kuvitteli meidän olevan jo perillä Thaimaassa, sillä olimme törmänneet myös edellisenä iltana ja hyvästelleet. Eiköhän me sitten istuttu alas viettämään lauantai-iltaa porukalla ja taas oli niin mukavaa.

Sihanoukvillestä en saa kovin kummosta juttua aikaseks, sillä me vaan laiskoteltiin ja syötiin hyvin. Mun jokapäiväseks rutiiniksi muodostu vihreiden mangojen metsästys, sillä mä koukutuin tuolla Kambodzassa ihan täysin noihin ihaniin hedelmiin. Vihreät mangot ovat siis niitä happamia versioita ja ne nautitaan dippaamalla mangolohkoja suola-chili -seokseen. Aivan sairaan hyvää!!!

Maanantaina me sitten lopulta lähdettiin viettämään reissun viimeisiä päiviä Thaimaahan.

Kambodzassa satsataan liikenneympyröihin