Hoi An

Hoi An osottautui juuri niin ihanaksi paikaksi kuin olimme odottaneetkin! Väli Hue-Hoi An taittui bussilla niinkin nopeasti kuin 3 tunnissa ja olimme Hoi Anissa jo hyvissä ajoin sunnuntaina. Pitkän kiertelyn jälkeen löysimme hotellin aivan vanhan kaupungin keskustasta (12 $/yö, Thuyn ). Suurin osa hotelleista sijaitsee yhdessä ryppäässä vanhan kaupungin pohjoispuolella, mutta nekin aivan kävelymatkan päässä tosta vanhasta kaupungista. Meistä oli kuitenkin tosi kiva majailla ihan siinä ytimessä. Ensimmäinen päivä meillä sitten menikin maleksiessa pitkin vanhan kaupungin kapeita ihania kujia.

Vanhan kaupungin kujat ovat täynnä ihania ravintoloita, kahviloita (aivan sairaan hyviä leivareita) ja putiikkeja. Kaikkein viehättävimmät ravintolat ovat Thu Bon -joen rannassa ja niissä tulikin istuskeltua useampi kerta päivässä. Keskustan markkinoiden läheisyydessä olevat ravintolat mainostivat olutta hintaan 3000 dongia/tuoppi (= 10 snt), koska markkinakojut muodostivat näköesteitä joelle ja halvalla oluella kalasteltiin sitten asiakkaista näihin ravintoloihin. Melko kallista! Iltasin joka puolella kaupungia syttyi upean värisiä lyhtyjä ja oli kyllä niin tunnelmallisen näköistä.

Rantakadun ravintoloita

Maanantaipäivä oli aurinkoinen ja siksi päätimmekin viettää rantapäivän. Vuokrasimme polkupyörät eurolla ja polkasimme 4 km päässä olevalle Cua Dain rannalle. Ranta oli oikein hyvä, mutta tuona päivänä ei ollut paljon uimareita, koska rannalla liehuivat punaiset liput.

Cua Dain ranta

 Kävellessämme illalla kaupungilla, eräs sisäänheittäjä sanoi, että meidän on tultava käymään hänen edustamassaan paikassa, sillä siellä soi tum tum-musiikki. Kyllähän tuo paikka oli miellenkiinnosta käytävä katsomassa, sillä kovin kiinnosti tietää mitä miehen tum tum -musa oli. Mies lähti kuljetti meitä hiljaisen paikallisen asuinalueen läpi ja tuntu vaikealta uskoa, että siellä voisi joku yökerho olla. Siellä talojen välissä oli kuin olikin baari ja sisällä pauhasi kunnon jumputus ja brittinuoret olivat tapansa mukaan kovassa vauhdissa.

Tiistaina päätimme pyöräillä sitten pariin pieneen kylään, jotka olivat lyhyen pyörämatkan päässä. Toinen kylistä sijaitsi Cam Namin saarella, jonka yhdistää silta vanhaan kaupunkiin. Tuossa Cam Namin kylässä voi nähdä paikallista elämää: miehet pelaamassa lautapelejä, laivojen korjailua telakalla ja puisen sängyn valmistumista pajalla. Toinen kylistä, jossa kävimme, oli nimeltään vihanneskylä. Kylässä vilejeltiin/kasvatettiin ties mitä. Viljelysmaat olivat aivan upea näky, sillä pelkästään vihreän eri sävyjä oli niin monenlaisia.

Vihanneskylä

Iltapäivällä vierailimme kahdessa museoksi muutetussa talossa ja kävelimme Japanilaisen sillan läpi. Sillan toista päätä vartioivat apinapatsaat ja toista päätä koirapatsaat. Ilmeisesti nämä vartiat ovat valikoituneet siten, että sillan rakentaminen alkoi koiran vuonna ja päättyi kun oli apinan vuosi.

Japanilainen silta

Vahdit

Keskiviikoksi olimme varanneet retken My Sonin hindutemppeliraunioille (retken hinta 5 $ + sisäänpääsy 60 000 dongia), jotka kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin, aivan niin kuin tuo vanhakaupunkikin. My Sonissa pääsi vierailemaan kolmeen alueeseen, joista yksi osa oli paremmin säilynyt ja muut olivat joutuneet pommien ruuaksi. Nixon oli kuulemma saanut vihiä, että Vietcongilaiset piileskelevät My Sonissa ja käskenyt sitten pommikoneet paikalle. Opas myös harmitteli kovasti sitä, että kaikkien patsaiden päät oli pöllitty. Ranskalaiset kuulemma löysivät viidakon peittoaman My Sonin 1800-luvun lopussa ja paikkaa tutkineet arkeologit kuulemma veivät mennessään nämä patsaiden päät. Tuo hyvin säilynyt alue oli kyllä näkemisen arvoinen ja kyllä siellä riittikin katselijoita. My Son toimi uskonnollisena keskuksena 300-luvulta aina 1200 -luvulle saakka. Erityistä ihmetystä arkeologien keskuudessa on aiheuttanut se, mikä kumma on se tekniikka, jolla temppelit on rakennettu. Tiilien välissä ei näy minkäänlaista laastia jaalkuperäiset tiilet eivät ole homehtuneet lainkaan, kun taas myöhemmin korjatut osat ovat jo aivan vihreät (20-vuotta vanhat tiilet).

Alkuperäinen seinä ja uusi seinä

Hoi An on erittäin kuuluisa lukuisista räätäliliikkeistään, joita kaupungista löytyykin muistaakseni jopa 200. Monet matkalaiset, joita tapasimme pohjoisempana, kertoivat teettäneensä itselleen vaatteita, jotka olivat tosi edullisia. Itse ajattelimme, että emme sorru tuohon hupiin, ku koskaan ei voi tietää laadusta. Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että emme vaan voineet vastustaa kiusausta! Tällä hetkellä merellä seilaakin laiva, joka kuljettaa meille Suomeen 3 takkia ja mekon. Eli teetätin lopulta takkeja ihan kaksin kappalein. Tarkoituksena oli ostaa vain yksi, mutta kun näin takin valmiina, halusin ehdottomasti toisen lyhyemmän. Tosi hyvää työtä räätälit tekivät. Antin innostaman meillä on molemmilla repuissa myös teetetyt kengät. Hinnat olivat kyllä tosi edullisia, sillä takin sai pituudesta riippuen 25-30 € ja kengät makso 8 €! Kamojen lähettäminen tuli maksamaan 24 €, ku tavaraa oli vähä alle 5 kg ja paketti lähti tosiaan meriteitse (toimitus max 3 kk). Lentorahti ois ollu puolet kalliimpi, mut toimitusaika vaan 1 kk. Nyt vaan sit toivotaan, et paketti löytää perille.

Tässä valmistuu lyhtyjä

Tyylilyyli, jota kaikki kuvasivat