Piipahdus Singaporessa

Hyvänen aika ku on taas pitäny niin kiirusta, et on jääny pitkältä ajalta päivittämättä blogi. Saapi nähä mitä sitä enää muistaa Singaporesta.  Läksimme siis torstaina (27.1.) heti aamusta  kohti Singaporea. Aivan meidän hostellin läheltä lähti kätevästi paikallisbussi  Melaka Sentraliin (lippu makso 1 ringitin = 0,25 €). Busseja lähti Singaporeen kätevästi tasatunnein alkaen jostain klo 7:stä  myöhään iltapäivään asti. Bussilippu maksoi jotain 23 ringittiä (5,80 €). Ehdimme onneks just ja just klo 9 lähtevään bussiin ja matka sujui joutuisasti Singaporeen vajaassa 5 tunnissa. Rajamuodollisuudet eivät sujuneet ihan ongelmitta, sillä meille ei ollut annettu Malesiaan tullessa maahan saapumis-/maasta poistumiskortteja. En tiedä miten asia ei ollu tullu ollenkaan meidän mieleen, et sellaset ois ollu ihan tarpeelliset. Virkailijat eivät meinanneet millään uskoa, et meille ei ollu annettu kortteja Butterworthissa. Pari virkailijaa siinä sitten hetken pähkäili meitin tilannetta, mut löivät sitten lopulta leimat passeihin ja pääsimme ulos Malesiasta. Bussi  kuljetti meidät tästä Malesian rajalta Singaporen rajalle. Tässä vaiheessa oli  otettava kaikki kamat mukaan turvatarkastuksia varten.  Aika tiukka meininki tuntu tuolla Singaporen rajalla olevan, sillä yhellä sun toisella luukulla oli tyyppejä pitkän aikaa jumissa. Kyselivät siinä sitten jotain kysymyksiä  passintarkastuksessa. Multa vaivautuivat kysymään vaan nimeä, mut Antilta oli jo kyselty enemmän, kuten missä majoittuu, kauanko on reissussa ja onko tää eka reissu Singaporeen.  Passintarkastuksen jälkeen oli tavaroiden läpivalasu  ja ennen tätä selvitettiin mahdollisten alkomaholipullojen olemassa olo. Tietenkin Antilla oli repussaan korkkaamaton litran Bacardi, joka oli kulkenut mukana Langkawin tax freestä asti. Anttia pyydettiin maksamaan pullosta  joku parinkymmenen dollarin vero, joka ois ollu reilusti pullon arvoa korkeampi. Antti oli sanonut tullivirkailijalle jättävänsä pullon mielummin heidän haltuunsa. Tullimies sano, etei hän voinu pulloa ottaa ja anto sitten Antin viedä pullon maahan. Virkailija käski Anttia sanomaan kavereilleen sellaisia terveisiä, et alkomaholia ei saa tuoda Singaporeen.     

Oltiin tosiaan varattu halpishotelli (Fragrance Hotel Pearl) etukäteen netin kautta, ku aiottiin olla vaan 3 yötä, joten näin oli paljon helpompaa. Olimme siis hotellilla jo joskus klo 15 aikaan, joten meillä oli vielä koko ilta aikaa katella paikkoja. Toi meidän hotelli sijaitsi Geylangin alueella, joka ei ole maineeltaan parasta seutua (tunnettu maksullisista naisista). Seutu ei kuitenkaan ollut meidän mielestä mitenkään rauhatonta, joten ihan tyytyväisiä oltiin sijaintiin. Tuolla Geylangissä oli tosi tosi paljon hyviä ja edullisia ruokapaikkoja ja 10 minuutissa käveli MRT -juna-asemalle (Kallangin pysäkki), jolla pääsi sitten kulkemaan kätevästi ihan joka puolelle. MRT-junalla pääsi ihan tonne Changin lentokentälle asti. MRT-liput maksoivat 2-3 dollaria (1,20 €- 1,80 €). Aluks ajattelimme, et meillähän kuluu aika paljon rahaa ku suhataan kuitenkin junalla edestakas, mut sitte huomasimme, et lipuissa oli 1 dollarin (0,60 €) pantti.            

Kuvia kaupungilta

Ekana päivänä kävimme siis Chinatownissa ja Little Indiassa. Chinatownissa oli ihan uskomattomat määrät romukojuja sekä sapuskakojuja ja kyllä ihmiset paljon kaikkea tavaraa ostivatkin, ku uusi vuosikin oli jo ihan lähellä. 

Makkaraa ja makeisia

Chinatownissa kävimme Sri Mariamman -hindutemppelissä ja valtavan kokoisessa kiinalaisessa Buddha Tooth  Relic -temppelissä. Molemmat olivat tosi hienoja. Hindutemppelillä juttelimme pitkään aivan ihanan Filippiiniläisen naisen kanssa  ja nyt olisi sitten kyläpaikka sielläkin päin maailmaa :D     

Tooth-temppeli

Tooth-temppeli

Uusi tuttava Filippiineiltä

Teimme vielä illan päätteeksi reilun kävelylenkin Little Indiaan ja siellä saatiin taas masut täyteen hyvää sapuskaa. Tuo Singaporen Little India on kyllä suurin, jonka oon nähny. Monet edulliset majapaikat näyttivät olevan tällä kertaa juuri tuolla Little Indiassa, eikä Chinatownissa, kuten yleensä. Poikkesimme kävelymatkalla Chinatownista Little Indiaan tuolle aivan hulppealle Orchard Roadin ostoskadulle! Tuolla jos jossain ois saanu poltettua rahaa.

Tärähtänyt kuva valtavasta Cuccin liikkeestä

Tuo eka päivä olikin sitten ilmoiltaan ainut hyvä päivä, sillä loput kaksi päivää sato enemmän tai vähemmän. Perjantaipäivä vietettiinki sadepäivää Science Centerissä (perusnäyttely + dinosaurusnäyttely = 12 dollaria = 7 €). Tuolla vierähtikin nopsasti päivä kaikenlaisia juttuja ihmetellessä ja oli kyllä monipuolisempi ku meitin oma Heureka. Ehdimme vielä illalla pikavisiitille National Museumiin, johon on ilmanen sisäänpääsy klo 18-20.    

Lauantain sää oli yhtä kehno, mut päätimme kuitenkin lähteä käymään Sentosan saarella, joka siis on ihan Singaporen vieressä., 10 minuutin matkan päässä. Sentosalle kulkee kaapelirata, juna, bussi ja kävelläkin voi siltaa pitkin. Kaikki kulkuneuvot lähtivät HarbourFrontista ja tarkemmin sanottuna siellä olevan kauppakeskuksen ylimmästä kerroksesta.  Meillä kesti matka Geylangista HarbourFrontiin noin puolisen tuntia. Eli aluksi meitä lähinnä olevalta Kallangin pysäkiltä (East West Line) Outram Parkin pysäkille (kuudes pysäkki), jossa vaihdoimme North East Linen junaan ja tällä matkasimme yhden pysäkin välin HarbourFrontiin, joka on päättäri tolle junalle. Tuo HarbourFrontissa oleva ostari on tosi iso ja tosi sekava, joten meillä kesti hetken selvittää, mistä noi Sentosan kyydit lähtee. Menimme Sentosalle junalla ja edestakainen lippu maksoi 3 dollaria (1,80 €). Sentosaa on haukuttu tosi muoviseksi paikaksi ja tokihan se on ihmisen käden muovaama, mutta mun mielestä oikein oiva paikka nauttia auringosta  hyvänä päivänä, jos kaupunkielämä alkaa kyllästyttää. Saarella on kolme junapysäkkiä (Waterfront, Imbiah ja Beach) ja menimme ekaksi Beach-pysäkille. Sentosalla on kolme rantaa  (Tanjong, Palawan ja Siloso) ja päästessämme yhdelle rannoista (Palawan) tuntui, että  olisi voinut olla missä tahansa rantakohteessa. Rannalla oli kuppiloita, aurinkovarjoja ja porukka leikki kaikenlaisilla vesileluilla. Tuolla Palawan Beachillä on manner-Aasian eteläisin kohta (vähän hämäs toi mannerjuttu, sillä Sentosahan on saari, mut aivan sama).  Tähän eteläisinpään kohtaan oli rakennettu näköalapaikka, jossa  meidän oli pakko ikuistaa itsemme.          

Palawan Beach

Lisää kuvateksti

Palawan Beachiltä jatkoimme sitten Siloso Beachille, jossa oli aivan mahtava Skyline Luge! Homman nimi oli siis se, että meidät kuljetettiin semmoisella hiihtohissillä ylös mäen huipulle ja sieltä sitten saimme lasketella alas mäkiautoilla. Ratoja oli kaksi (Jungle ja Dragon), joista valitsimme tietenkin mutkaisimman Dragonin. Radan pituus oli 1,2 km ja ihan liian nopeasti se kyllä meni, varsinki ku Antti tuli alas niin kovaa ku pääsi, jotta sai ohiteltua mahollisimman monta tyyppiä. Ihan älyttömän hauskaa puuhaa, mutta sen verran arvokasta, että tehtiin vaan yksi kieros (12 dollaria = 7 €).        

Skyline Luge

Potta päähän ja menoks

Onneks oltiin menty tonne rantapysäkille ekaksi , sillä nyt alko sitten sataa ihan kunnolla. Kävimme pikavisiitillä Imbiahin pysäkillä, jossa oli valtavan kokoinen leijonapatsas (The Merlion) ja tuonne leijonan sisään pääsi myös vierailemaan, mutta aika kovaa maksua vastaan. Leijonan kidasta ois kyllä varmaan ollu ihan mukavat näkymät! 

The Merlion

Lopuksi pysähdyimme vielä Waterfront-pysäkille ja tuolla oli sitten hotelleja, Casino, baareja, ravintoloita ja kaikkein suurin nähtävyys Universal Studios. Ois ollu kyllä tosi kiva käydä tuolla Universalilla, mutta sisäänpääsy oli muistaakseni jotain reilut 70 dollaria (yli 40 €).   

Paljon ois ollu Singaporessa vielä nähtävää, mutta ois tullu pidempi visiitti kukkarolle kalliiksi ja meidän oli aika poistua maasta. Sunnuntaiaamuna läksimme jälleen kohti HarbourFrontia ja ostimme lauttaliput 45 min matkan päässä olevalle Batamin saarelle, joka kuuluukin jo sitten Indonesialle (lautalippu maksoi 23 dollaria = 13,50 €). Tästä alkoikin matkamme kohti Indonesiaa :D