maanantai 17. tammikuuta 2011

Varokaa meduusoja!

Ostimme sitten perjantaiksi (14.1.) matkan Lumutiin, josta pääsisimme pikkuruiselle Pulau Pangkorin saarelle. Kysyimme vielä matkamyymälän hepulta, että bussi menee varmasti suoraan Lumutiin, kun olimme kuulleet, että useimmat kiertävät Ipoh-nimisen kaupungin kautta. Myyjä lupasi, että  kyseessä on suora bussi Lumutiin, mut eipähän se tietenkään sitten ollu. Myyjä sanoi myös, että bussimatka kestäisi pysähdyksineen 5 tuntia, mutta 8,5 h siinä sitten kuluikin. Matka Langawilta Lumutiin maksoi 84 ringittä/hlö (21 €). Mua oli torstai-iltana jostain syystä mietityttäny perjantain aikanen herätys, ku oltiin totuttu jo niin myöhäseen rytmiin. (ei mulla yleensä oo mitään ongelmia herätä). Meillä oli perjantaiaamuna kello soimassa 10 vaille 6 ja heräsin jo tuntia ennen kellon soittoa. Pyöriskelin sitten siinä ja odotin kellon soimista. Kun se sitten soi, Antti sano, et torkutetaan vielä 5 min. Tietenki me sitten nukahdettiin ja kello ei enää herättänytkään. Säpsähdin 20 yli 6 hereille, ku taksi oli tulossa puolelta meitä hakemaan. Tuli melkoisen nopea lähtö! No onneks kerittiin ajoissa ja ehittiin ostaa terminaalista vielä vähän evästä matkalle. Lauttamatka Langkawilta mantereen puolelle Kuola Perlisiin kesti noin tunnin verran. Lauttasatamasta oli lyhyt kävelymatka bussiterminaaliin ja bussimatka kestikin sitten tosiaan hyvin pitkään. Päästiin Lumutiin puol kuuden aikaan ja ehittiin 17.45 lähtevään lauttaan. Lauttamtka kesti vaan 20 min ja matka maksoi vaivaset 10 ringittiä (2,50 €) ja samalla lipulla päästäisiin vielä takasinki. Otettiin taksi satamasta isoimmalle rannalle eli Teluh Nipahiin ja taksi velotti meiltä 12 ringittiä (3 €). Meillä kävi tuuri, sillä löysimme saman tien hyvän majapaikan ja rankan päivän päätteeksi ei tarvinnu enää kierellä ettimässä.  Respan mies ilmoitti huoneen hinnaksi 80 ringittiä/yö, mutta Antti sai tingittyä huoneen 50 ringitillä/yö (12,50 €), kun maksoimme heti 4 yötä (Horizon Inn).

Teluh Nipah on siis saaren vilkkain ranta, mutta siltikin tämä on tosi rauhallinen. Ruokapaikat ovat tuon yhden ainoan tien varrella, mutta niitä on silti ihan riittävästi. Itse Ranta on tosi kurja, sillä ranta on yhtä työmaata tällä hetkellä. Rannalla retkikojua pitävät pojat sanoivatkin, että rakennusprojektia kutsutaan Stupid Projectiksi. Monet ovat kuulemma asiasta valittaneet, mutta hallitus oli päättänyt maan myydä, joten se siitä. Kuulemma jotain krääsämyymälöitä tuohon rannalle on nousemassa.  Tässä meidän rannalla ei näin ollen kukaan viitsi betonimyllyjen kolinassa  uiskennella.

Stupid project

Onneks ihan tossa parin minuutin kävelymatkan päässä, on tosi hyvä ranta nimeltä Coral Beach. Sinne kaikki ihmiset tuntuvat vaeltavan päivää viettämään. Saaren elämähän on alun perin rakentunut kalastuksen ympärille ja täällä onkin siellä täällä pikkuruisia kalastajakyliä. Saarella liikkuminen onnistuu joko mopedilla tai vaaleanpunaisilla takseilla. Toki jokunen tyyppi on tullu vastaan pyörälläkin, mut saaren toinen puoli on niin mäkinen, että hyvää kuntoa täällä pyöräily vaatii. Tiet on täällä ihan tosi hyvässä kunnossa, joten mopolla oli tosi miellyttävä ajaa, vaikka saarta kiertävä tie onkin paikotellen tosi mutkanen.

Vaaleanpunainen taksi

Launtaina päätettiin sitten heti aamusta lähteä viettämään aurinkoista päivää Coral Beachille. Rantapäivämme alkoi mukavasti, mutta loppui ikävästi. Hetken aikaa rannalla makoiltuamme, päätimme uida vähän matkan päässä olevalle pienelle Coral Islandille, joka on suosittu snorklauspaikka. Takasin päin uidessamme kävi se, mitä täällä Malesiassa ollessamme oon pelännytki, eli iso meduusa/useampi yksilö poltti mua isolta alueelta oikeaa jalkaa (isolta alueelta reidestä, nilkasta ja varpaista). Olin pelänny meduusoja jo Langkawilla, sillä välillä niitä oli kuusikin ajautunut vieretysten rannalle. Kipu jalassa oli tosi kova ja rannalle oli vielä melkoisesti matkaa. Hammasta puren uin rantaan ja Antti kipasi rannalla olevaan kuppilaan kysymään etikkaa (senhän on sanottu jeesaavan). Etikkaa ei löytynyt, mut olivat antaneet Antille muutaman limen puolikkaan, joista puristin mehut jalalle. Useampi paikallinen kehotti mua kuitenkin lähtemään välittömästi sairaalaan. Kävelimme taksitolpalle ja kuski sanoi heittävänsä meidät edestakas 20 ringitillä (5 €). Voitte vaan kuvitella millainen sairaala näin pienellä saarella on. No nuori lääkärimies oli ihan älyttömän mukava ja puhui niin hyvää englantia, että en voinut olla kuin tyytyväinen saamaani hoitoon. Rekisteröityessä tuli maksaa 15 ringittiä (3,80 €), mutta mitään muuta maksua ei sitten vaadittukaan. Odotustilassa oli kuutisen tuolia ja istuimme hetkeksi odottamaan. Vastapäätä meitä istui kaksi naista ja mies, jonka sylissä oli pieni lapsi. Hoitaja tuli jo odotustilassa mittaamaan multa verenpaineen sekä pulssin ja tämä tietysti aiheutti naisissa uteliaisuutta. Lapsen kanssa ollut mies ymmärsi näköjään englantia ja hän alkoi naisille kovasti selittelemään mitä mulle oli tapahtunu ja osotteli mun jalkaa. Pääsin sitten nopeasti lääkärin luo ja lääkäri siinä kyseli, että kulkiko hengitykseni normaalisti ja kuunteli sen lisäksi vielä tarkkaan keuhkot. Sen jälkeen lääkäri vielä kurkisti suuhun ja sanoi, että hoitaja antaa mulle antihistamiinipistoksen. Tämän lisäksi huivipäinen sairaanhoitaja tuikkas vielä kipulääkettä kankkuun. Lääkäri antoi mulle vielä mukaan kipulääkettä, salvaa, antihistamiinia ja vatsansuojalääkettä. Menin sitten vielä vastaanottotiskille, jotta voisin maksaa moisen ruhtinaallisen lääkearsenaalin, mutta lääkäri sanoi hymyillen, että kaikki sisältyi jo tähän 15 ringitin maksuun. Olin ihan ihmeissäni hinnasta, sillä taksikyytikin oli jo maksanu enemmän ku lääkärissäkäynti. Onneks en sitten ollu tosi herkkä tälle meduusan myrkylle ja kipukin hellitti jo seuraavana päivänä. Inhottaa ku tollasia elukoita pitää meressä olla! Ai niin! Ja siis päivän kruunasi vielä se, että meidän dry bag oli vuotanu ja kaikki kassin sisältö kastunu, joten siinä meni sitten Antin kännykkäkin rikki(onneks oli ihan romu puhelin).

Että pitikin lähteä uimaan tolle saarelle

Surkean päivän jälkeen Antti osti lohdutukseksi pirtelön

Seuraavan aamuna valitti sitten Antti kurkkukipua ja kurkku olikin ihan punanen ja turvoksissa. Tää ei tuntunu enää todelliselta, että taas oli lähdettävä tapaamaan tätä tohtoria. Vuokrasimme tällä kertaa mopon (30 ringittiä = 7,50 €). Siellä me sitten taas istuimme vaivoinemme odotustilassa. Lääkärin huomatessa meidät jälleen siellä nököttämässä, hän kyseli ihmeissään mikä meitä tänään vaivasi. Sanoimme, että minun kohdallani kaikki oli jo täysin hyvin, mutta nyt on uusi vaiva kehissä. Lääkäriä nauratti ku Antti rupes vielä kovin selittelemään, et 3 kuukauden aikana ei oo lääkäriä tarvittu ja nyt käydäänki sitte joka päivä. Lääkäri tutki Antin huolellisesti kynsiä myöten ja totes, et ihan normaali flunssan jälkeinen kurkkutulehdus.  Antti sai mukaansa  valehtelematta 6 pussukkaa erilaisia troppeja, joista yksi oli antibioottia ja loput vaivoja helpottamaan. Ihan huippu lääkäri tuossa paikassa kyllä oli ja tosi huumorintajuinen. Toivoimme kaikki, että tämä käynti jäisi sitte viimiseks meidän kohdallamme.

Nyt kun skootteri oli sitten vuokrattu, päätimme saman tien kiertää katsastamassa saari. Saaren ajoi ympäri ihan hetkessä. Saaren nähtävyydet ovat kiinalainen ja intialainen temppeli, pyhä kivi ja 1680-luvulta peräisin oleva hollantilaisten linnoitus (hollantilaiset puolustautuivat paikallisia malesialaisia sekä merirosvoja vastaan).

Linnoitus

Pyhä kivi oli kyllä melkoinen ilmestys. Se sijaitsi parin hökkelin välissä ja se oli rajattu muutamalla hassulla laudalla. Kiveen oli tuherrettu kaikenlaista sotkua ja tälläkin hetkellä pikkupojat leikkivät kiven päällä. Löysin kyllä kivestä siihen kaiverretun kuvan, jossa tiikeri raatelee poikaa sekä tekstin If Carlo 1743.

Pyhä kivi
Törmäsimme matkallamme suloisiin poikiin, jotka kalastelivat laiturilla.



Kävimme syömässä lounasta Pangor Townissa ja siellä oli sitten useampia pikkukauppoja (tässä meidän rannalla on vain ihan pari minimarkettia, joista toinen sopivasti tossa meidän alakerrassa) ja pankkiautomaatti. 

Pangkor town
Ollaan siis nautittu kovasti saaren rauhallisuudesta. Tänäänki tehtiin pitkä kävelylenkki ja ihailtiin maisemia, sillä suurimmaksi osaksi saari tuntuu olevan vielä metsikön peitossa. Kovasti on riittäny myös ihmettelemistä upeissa hornbill-linnuissa, joita saarella on valtavasti.

Aamukävelyllä
Hornbill-lintuja

Viikonloppuna täällä oli porukkaa, mutta väki väheni kummasti maanantaihin mennessä ja me ollaan tällä hetkellä tän ison  majatalon ainoat asukit. Viikonloppuna tossa Coral Beachillä oli jopa opiskelijoita telttailemassa. Olutta täällä ei taideta anniskella ku ihan parissa ravintolassa ja iltakuppiloita täällä ei ole lainkaan. Lauantaina tohon tien varteen ilmestyi Karaoke-katos, joten sillon oli sitten kovempi meno :D



Tota rakenteilla olevaan rantaa lukuun ottamatta mulla ei oo kyllä paikasta mitään moitteen sanaa. Saari on kuitenkin tosi pieni ja nyt tuntuu, et ollaan tosissaan saatu tässä parin viikon sisällä lepuutella rannalla, joten on aika siirtyä hälinän pariin. Huomenna siis matka jatkuu kohti pääkaupunkia Kuola Lumpuria. Tämän siirtymisen pitäisi olla helppo, eli 20 min lauttamatka ja 3-4 tunnin bussimatka olisi lusittavana.

1 kommentti:

  1. No,nyt se rautavatsakin joutu lääkäriin!!!
    Onneks ei ollut pahempaa ja löysitte hyvän lääkärin.
    Voi sua murunen,onneksi selvisit säikähdyksellä meduusan polttamista!

    Haleja ja suukkoja,Päivi.

    VastaaPoista