AlternaTickers - Cool, free Web tickers

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Rantaloma Langkawilla

Lauantaiaamun sarastaessa heitimme reput jälleen selkään ja löntystelimme silmät ristissä  lauttasatamaan. Lauttamatka verovapaalle Langkawin saarelle kesti jotakuinkin 3,5 h. Olin tainnut taas unohtaa, että Langkawilla jos jossain on paljon suomalaisia ja jotain siinä sitten kovalla äänelläni räyhäsin Antille Langkawin lauttasatamassa. Meidän luoksemme saapuikin tuota pikaa hymyilevä suomalainen nuorimies. Tässä vaiheessa mua vähän hävetti ja tästä pojalle mainitsinkin. Poika vaan nauro ja sanoi, että  mitä tuosta, hän oli vaan ajatellu et rentoa ja rehellistä porukkaa. Siinä sitten esittäydyttiin ja poika kertoi olevansa Juuso. Juuso sanoi, että oli kiinnittäny meihin jo lautalla huomiota, ku oltiin niin suomalaisen  näkösiä. Juuso myös sanoi, että muhun oli mahoton olla kiinnittämättä huomiota, sillä mun rinkka on niin tajuttoman iso, ettei mua kuulemma edes näy sen takaa (vaatimaton 75 litran rinkkani). Juuso sitten ehdotti, että hypättäisiin samaan taksiin ja hurautettaisiin isoimmalle rannalle eli Pantai Cenangille (taksimatka maksoi 24 ringittiä = 6 €).

Lauttasatamssa meille oli sanottu, että  majapaikat olivat tosi täynnä, mutta pidimme tätä jälleen taas huijarien keinona saada myytyä omia majoituspaikkojansa. Totta se kuitenkin oli, että paikat olivat tosi tosi täynnä. Paikallisia tulee suuret määrät viikonlopun viettoon Langkawille ja me satuttiin justiinsa huonosti lauantaina  saarelle. Homma alko tuntua jo vähän toivottomalta, mut onneks meitä lähestyi hollantilainen heppu nimeltä Kim, jolla oli tiedossa muutamia guest housuja. Saimme sitten Antin kanssa oikein hyvän huoneen Kampung Rest Housesta 60 ringitillä (15 €) ja Juuso meni läheisen guest housen dormiin, josta sänky irtosi 15 ringitillä (3,80 €). Kun olimme saaneet kamamme huoneeseen, menimme katsomaan millanen oli tämä Cenangin ranta. Ikinä ennen en ollut nähnyt näin paljon porukkaa rannalla, mutta viikonlopun jälkeen ranta rauhoittuikin sitten ihan valtavasti. Ranta oli oikein mukava ja sieltä puuttui kokonaan kaikenlaiset tyrkyttäjät. Se että saarelle tehdään pakettimatkoja Suomesta, näkyi kyllä tosissaan katukuvasta, eli paljon oli suomipoikia. Langkawi on siis verovapaa saari ja näin ollen Malesian edullisin olut löytyy tältä saarelta. Muutenhan alkomaholi on melko kallista tässä maassa.

Minä, Antti, Juuso ja Kim syömässä ekana iltana Tomatossa
Kampung Rest House vaihtui sunnuntaina vähän halvempaan (50 ringittiä = 12,50 €) ja lähellä rantaa olevaan Grand Beach Motellin bungalowiin. Langawilla olimme kyllä tosi laiskoja ja vietimme paljon aikaa ihan vaan rannalla kirjaa lukien. Sunnuntai-iltana kävimme iltamarkkinoilla, jonne piti mennä taksilla (18 ringittiä/suunta = 4,5 €). Markkinoilla myytiin monenmoisia herkkuja ja esimerkiksi tulisia 1 ringitin (0,25 €) maksavia burgereita tuli vedettyä useampi kappale.

Juuso tilaamassa juomaa iltamarkkinoilla

Sen verran piti sitten olla aktiviteettia , että varasimme mulle, Antille, Juusolle ja Kimille maanantaiksi veneretken.

               Pojat takapenkillä                 Koko retkiporukka pituusjärjestyksessä

Veneretkellä vierailtiin parilla saarella. Ensimmäisellä saarella oli hullujen ja rohkeiden apinoiden lisäksi (pöllivät esim. Kimin jääkahvin) järvi. Järvi oli nimeltään raskaana olevan neitsyen järvi. Uskomuksen mukaan hedelmätön nainen, joka juo tästä järvestä, tulee saamaan lapsia. Meillä kävi hyvä tuuri järvellä vierailun suhteen, sillä olimme eka porukka järvellä ja lähtiessämme rantautu saarelle useampi vene. Retkellä saimme nähdä kun kotkat ruokailivat ja lopuksi kävimme sitten vielä Beras Basah -saarella, jossa jälleen seurasimme hölmöjä sotkevia apinoita. Retki ei ollut mikaan ihmeellinen, mutta hintaansa nähden ihan mukava (25 ringittiä ~ 6 €).

      Raskaana oleva impi                                  Antti ihailemassa järveä
Kotkille ruokaa
Äiti ja vaavi                             Kim jakoi eväänsä apinan kanssa
Juuson ja Kimin naapurissa asui oikein mukava suomalainen pariskunta ja tiistai-iltana meitä suomalaisia olikin kerääntynyt tämän majapaikan edustalle sankoin joukoin. Porukka koostui siis tämän suomalaisen pariskunnan kavereista ja saarelta oli löytynyt myös Juuson inttikaveri ja hänen siskonsa sekä erittäin ihana pariskunta, joka tavattiin edellisenä iltana kuppilassa. Vietimme oikein mukavan maanatai-illan tällä porukalla ja yritimme muistaa Kimin takia olla mongertamatta pelkkää suomea. Rannalla on siis vain kaksi iltapaikkaa eli Babylon ja Little Lylia`s, joten hirveästi ei valinnanvaraa  illanviettopaikaksi ole. Osa porukasta oli vielä jatkanut jossain kauempana olevaan Sunbariin, jossa oli kuulemma ihan DJ soittamassa ja pikkuruinen tanssilattiakin löytyi.

Porukalla ulkona
 Olimme kulkeneet tiistaihin asti tiiviisti Kimin ja Juuson seurassa, mutta nyt oli aika hyvästellä nämä aivan mahtavat typit. Me jäimme saarelle vielä pariksi päiväksi, mutta Juuso jatkoi Koh Taolle ja Kim pohjois-Thaimaahan. Vuokrasimme Antin kanssa keskiviikkona mopon 30 ringitillä (7,50 €) ja lähdimme kiertämään saarta, jonka pääsee kokonaan ympäri. Mopon vuokraaminen täällä Malesiassa on kalliimpaa ku Thaimaasa, mutta bensa on tosi paljon halvempaa (noin 0,50 €/litra). Ensimmäinen pysähdys tehtiin Seven Wells -vesiputoukselle. Vesiputoukset olivat siitä mukavat, että viileeseen veteen pääsi pulahtamaan kunnolla, sillä vesiputous laski useampaan syvään altaaseen.  Emme kuitenkaan ehtineet edes veteen ku huomasimme, että Seven Wellsille johtaa jonkinmoinen kävelyreitti. Reitin alkupäässä luki viitassa 1 km ja me hölmöt menimme tohon lankaan. Ollessamme vielä tällä mukavalla 1 km ulkoilureitillä vastaamme tuli poika, joka sanoi että meillä olisi vielä pitkä matka edessämme. Antin kanssa sitten ihmettelimme, että onpas tämän maan nuoriso harvinaisen löysää porukkaa, ku 1 km tuntuu noin haastavalta.  Tässä vaiheessa meillä ei vieläkään sytyttänyt, että viitoissa olevat kilometrit eivät suinkaan tarkoittaneet matkaa Seven Wellsille. Tälläkin reissulla on tullut samoiltua useammassa metikössä, mutta tää reissu on ollu ehdottomasti kamalin. Matkasimme vuorelle tunnin ja vartin ja maasto oli tosi haastavaa. Osan matkaa piti kiskoa itteänsä ylös köyden avulla ja välillä kiipeillä kivikossa. Kaiken lisäksi meillä ei ollu mitään juomista mukana. Onneks emme kuitenkaan kavunneet turhaan, sillä näkymät ylhäältä olivat huimat. Vastapäätä näimme Langkawin cable carin, joka sinä päivänä oli huollossa, joten se meiltä jäi kokeilematta. Ylös päästyämme meillä kummallakin oli ihan mahtava fiilis ja Antti lupasi tarjota  Kuah Townissa mäkkiaterian isolla kokiksella, jos selviäisimme ehjin nahoin alas. Alastulo oli tosi hankalaa ku jalat olivat jo niin hivittävän väsyt.  Tunti meillä meni päästä takaisin vesiputouksille ja tuntu aivan mahtavalta hypätä viileeseen veteen reilun parin tunnin rehkimisen jälkeen. Kävimme vielä toisella vesiputouksella (Temurun Waterfall) ja katsastimme myös millainen paikka on Black Sand Beach. Rannalla oli kyllä mustia länttejä, joiden epäilin suuresti johtuvan vastapäisestä sementtitehtaasta., joka tuprutti paksua mustaa savua ilmoille. Ranta oli kaiken lisäksi myös tosi rokainen, joten en olis kyllä uinut tuolla mistään hinnasta. Reissun päätteeksi Antti tosissaan lunasti lupauksensa ja kävimme syömässä hamppariateriat Langkawin isoimmassa ostoskeskuksessa Langkawi Fairissa.


Seven Wellsin mahtavat näkymät                  Hankalaa maastoa                
Seven Wells -vesiputous
Tytöt Black Sand Beachillä                    Vastapäätä oleva tehdas

Langkawista jäi oikein mukava mieli. Tapasimme ihan mielettömän mukavia ihmisiä, joiden kanssa vietimme hauskoja hetkiä. Ranta oli hyvä ja muutama edullinen ruokapaikkakin löytyi (eniten kävimme Tomato-nimisessä paikassa, josta sai tilattua ruokaa jokaiseen makuun). Langkawilla oli myös muutamia nähtävyyksiä, jos ei koko aikaa jaksa rannalla löhöillä, mutta stressiksi asti ei näkemistä kuitenkaan tosiaan ole.  Kuulemamme mukaan Underwater World olisi voinut olla käymisen arvoinen (paljon akvaarioita ja sai seurata haikalojen ruokailua), mutta sisäänpääsy oli meille vähän arvokas (taisi olla vähän alle 60 ringittiä eli noin 15 €). Cenang beachillä oli kaksi isompaa Tax Freetä, joista tuli täydennettyä edullisesti pesuainevarastot  ja meninpä sitten ostamaan myös hirveen kasan suklaata ku halvalla sain.

Cenang beach

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti