Kohti uusia seikkailuja

Nyt oli siis aika jättää Thaimaa taakse 2,5 kuukauden kiertelyn jälkeen ja siirtyä uusiin maisemiin. Matkasimme siis 1.1.11 Bangkokista Malesian Butterworthiin. Tällä kertaa olimme tosi tosi tyytyväisiä junaan ja se oli nyt samaa tasoa kun 2-vuotta sitten käyttämämme. Junan henkilökunta luuttusi lattian useasti matkan aikana, joten Anttikin sai nukkua yönsä rauhassa ku ötökät pysyivät poissa. Tässä junassa sai myös tilata herkullisen lämpimän ruoan edulliseen hintaan ja aamupalaakin olisi saanut (meillä oli matkassa omat eväät aamua varten). Matka kesti jotakuinkin 22 tuntia, mutta se meni todella kivuttomasti. Vastapäätä meitä oli oikein miellyttävä italialainen pariskunta, jotka olivat käyneet maailman joka kolkassa. Heillä oli Italiassa jonkinlainen extremelajeja tarjoava yritys ja he olivat itsekkin todellisia seikkailijoita. Oli oikein mukava kuunnella heidän kokemuksistaan maailmalla ja kysellä vinkkejä omaa reissua varten.

Olin niin onnellinen ku junasta sai lämmintä sapuskaa

Saavuimme siis jossain vaiheessa aamua Malesian rajalle ja jouduimme hyppäämmän junasta rajamuodollisuuksia varten. Tämä osuus sujui todella helposti ja meille lyötiin kolmen kuukauden oleskeluun oikeuttava leima. Malesiassa oleskelu on näköjään todella paljon helpompaa ku Thaimaassa. Rajamuodollisuuksien jälkeen hypättiin jälleen junaan ja jatkettiin vielä jokunen hetki matkaa ennen ku saavuttiin Butterworthiin. Butterworthista hyppäsimme sitten samantien lauttaan, joka vei meidät noin 20 minuutissa ja 1,50 ringitillä/naama (~0,40 €) Penangin saarelle ja tarkemmin sanottuna Georgetowniin. Nyt meillä oli enemmän ongelmia kun koskaan löytää paikka, johon kallistaa yöksi päämme. Kaikki majatalot olivat paljon kehnompia ja reilusti kalliimpia kun mihin Thaimaassa olimme tottuneet. Nyt vaadittiin vaan sopeutumista uuteen maahan. Löysimme sitten viimein motellin (Kheng Motel, Jalan Pintal Tali -kadulla), jonka kelpuutimme. Motelli maksoi 40 ringittiä yöltä (10 €) ja huoneessa oli ilmastointi mutta ei kylppäriä, joten jouduimme ekaa kertaa käyttämään yhteistä suihkua & vessaa. Pienen nikottelun jälkeen sopuduimme majataloomme oikein hyvin, sillä huoneemme oli kyllä tosi siisti ja käytössämme oli erittäin nopea WiFi.

Moni tulee Penangiin vain hankkiakseen viisumin Thaimaahan, joten useimmille Penang toimii vain ohikulkupaikkana. Olen kuullut useammasta suusta, että Penang on heidän mielestään erityisen tylsä paikka ja he haluavat sieltä pois niin nopeesti ku mahollista. Minä taas löysin paikasta paljonkin hyvää. Penang on erityisen kuuluisa erinomaisesta ruuastaan ja kaupungista saakin malesialaisen ruuan lisäksi esimerkiksi intialaista ja kiinalaista ruokaa. Tässä vaiheessa täytyy kuitenkin myöntää, että intialaisen ruuan suurina ystävinä, söimme vaan Little Indiassa. Oli myös ihan mukavaa vaihtelua tulla Bangkokin jälkeen vähän rauhallisempaan kaupunkiin (illalla tosi rauhallista = muslimimaa).  Penangiin saavuttaessa erityisesti huomiota herätti se, että kadut olivat paljon puhtaampia kuin Thaimaassa eli roskia ei meinannut löytää tien varsilta. Mukavaa oli huomata, että täällä ihmiset neuvovat vain jos he asiasta jotain tietävät, sillä Thaimaassa meni monesti hermot siihen, että ihmiset keksivät vastaukset, vaikka eivät asiasta mitään tienneetkään.

Ihana Little India

Maanantai oli meillä sitten ihan vaan lepopäivä, sillä koko päivä oli tosi sateinen. Pitkän matkustamisen jälkeen lepopäivä oli kuitenkin erittäin tervetullut ja sainpas vähän päiviteltyä blogiakin ajantasalle. Tiistaina ilma olikin sitten ihan uskomattoman hyvä ja siksi lähimme viettämään päivää rannalle Batu Feringgiin. Bussi Batu Feringgiin lähti Komtar-ostoskeskukselta, johon oli motellilta lyhyt kävelymatka. Komtar on Penangin korkein rakennus (65 kerrosta) ja näin ollen oikein hyvä maamerkki. Bussi rannalle maksoi jotakuinkin 2,80 ringittiä (0,70 €) ja matka kesti jotain 40 min. Penangilla oli tosi kätevä kulkea ympäriinsä bussilla ja liputkin olivat kohtuullisen hintaset eli 2-4 ringitiä (0,50 - 1 €). Ranta Batu Feringgillä oli oikein oikein hyvä ja se ei ollut liian ruuhkainen. Vesi tosin oli aika sameaa, mutta ei se uimista häirinnyt. Kävimme syömässä rantakadulla olevassa Living Roomissa, josta söin aivan valtavan hyvän tonnikalacroissantin. Kehuin paikan omistajalle tätä täydellistä croissantia ja hän oli hyvin mielissään. Omistaja pyysi minua mainostamaan paikkaansa, sillä hän oli vasta avannut ruokapaikkansa ja sanoi, että vielä oli aika vaikeat ajat menossa ku ei vakkari asiakaskuntaa ollut muodostunut. Hän myös sanoi, että paikasta saa Batu Feringgin parasta kahvia ja läheisten resortien asukit tulevat aamupalansa jälkeen hänen paikkaansa kahville, sillä hotelleissa tarjotaan kuulemma hirveetä kuraa. Paikan omistaja sanoi, että hänellä on myös asuntoja vuokrattavana, sekä isomi kämppä oikein kohtuulliseen hintaan esim hääpareille (villassa oma uima-allas ja jonkinlainen kuntosali). Omistaja sanoi myös, että meidän kannattaa kävellä tietä vielä noin 10 min eteenpäin, jolloin päädymme oikein hiljaiselle rannalle. Hän oli oikeassa, sillä meidän lisäksemme rannalla oli vain yksi ihminen. Onneks valitsimme tiistain rantapäiväksi, sillä loppuviikolla ilmat olivat tosi epävakaat.

Komtar

 

Batu Feringgi

Keskiviikkona vierailimme Käärmetemppelillä ja yllätykseksemme siellä oli ihan oikeita käärmeitä ! Enpäs ollut tuollaisessa temppelisä ennen vieraillu. Paluumatkalla hyppäsimme bussista ulos Queensbay Mallin (iso ostoskeskus) kohdalla, sillä siitä näki oikein hyvin Penangin ja mantereen yhdistävän valtavan pitkän sillan (13,5 km). Sillalla järjestetään vuositain Penangin siltajuoksu -tapahtuma. 

Käärmetemppeli

Hienoja käärmeitä

Valtava Penangin silta

Torstaipäivä oli tosi sateinen, joten päätimme lähteä käymään Perhosfarmilla. Sisäänpääsymaksu oli hiukan kova eli 27 ringittiä/hlö (6,80 €), mutta farmi näkemisen arvoinen. Näimme ihan valtavan kokoisia ja mielettömän hienon värisiä perhosia. Perhosten lisäksi puistossa oli erilaisia hyönteisiä ja matelijoita. Olimme siis tyytyväisiä, että raaskimme maksaa pääsymaksun. Oli kyllä paljon mukavampi katsella puistoa, josta pidettiin huolta ja ötököilläkin oli paremmat olot moneen muuhun paikkaan verrattuna, eli hyvä et makso vähän enemmän.

Upeita perhosia perhosfarmilla

Omituinen ötökkä                                Söpö pariskunta

Perjantaille olimme säästäneet Penang Hillillä (830 m merenpinnan yläpuolella) käynnin ja suuntasimmekin jälleen Komtarin bussiasemalle aamupäivästä. Sinne päästyämme saimme kuulla kuitenkin tosi huonoja uutisia! Juna ylös vuorelle oli lopetettuu noin 7 kuukautta sitten uudistustöiden takia. Aika masentavaa ku tätä reissua olimme kovasti odottaneet. Uutisen kuultuamme jäimme sitten hämmentyneenä seisoskelemaan ja miettimään mitä nyt tekisimme. Bussiasemalla työskentelevä mies taisi nähdä hätämme ja tuli kysymään, voisiko olla jotenkin avuksi. Häneltä saimme kuulla, että vuorelle olisi mahdollista päästä Botanical Gardenin luota ja hyppäsimmekin sinne vievään bussiin. Perille päästyämme saimme lisää huonoja uutisia. Ylös pääsisi ainoastaan jeepillä ja menopaluu moisesta reissusta olisi 60 ringittiä (15 €). Taas jäimme uunoina seisoskelemaan ja paikalle saapui jälleen pelastava enkeli. Luoksemme riensi paikallinen mies lenkkiasussaan ja hän tiedusteli, olisimmeko mahdollisesti haluamassa Penang Hillille. Mies oli juuri starttaamassa vuorelle maratonporukkansa kanssa. Kylläpäs meillä kävi munkki! Sanoimme lähtevämme ehdottomasti miesten matkaan (5 km nousu). Yksi miehistä oli vähän huolissaan jalkineistamme, sillä jälleen kerran meillä oli jalassamme läpsykkäät. Ensiksi luoksemme tullut mies kuitenkin rauhoitteli huolestunutta miestä ja sanoi ettei jalkineemme olleet mikään ongelma. Matka siis käynnistyi kohti huippua. Pidimme ensimmäisen tauon puolessa välissä eli 2,5 km kohdalla. Tässä kohtaa oli levähdyspaikka, josta sai ottaa kahvia sekä keksejä ja maksu suoritettiin oman tunnon mukaan. Pidimme raskaan 2,5 km metsässä samoilun jälkeen pienen tauon tässä levähdyspaikassa ja jatkoimme Antin kanssa matkaa tällä kertaa tietä pitkin. Kiittelimme kovasti maratonporukkaa siitä, että jaksoivat ottaa meidät matkaansa, sillä ilman heitä emme kyllä olisi osanneet metikössä suunnistaa. Kylläpäs ollaan Malesiassa tavattu jo monta älyttömän ystävällistä ihmistä. Penang Hill oli siis aikamoisen uudistuksen alla ja hienon hindutemppelin sekä näköalan lisäksi, ei vuorella ollut mitään kummempaa. Mukava siellä oli kuitenkin käydä ja ihastella vuorelta näkyvää Georgetownia. Teimme kuten maratoonarit olivat neuvoneet ja liftasimme lava-auton kyytiin, jotta pääsimme kätevästi vuorelta alas. Antti heitti kuskille 10 ringittiä (2,5 €) ja kuski vaikutti diiliin oikein tyytyväiseltä.

Kapuamassa Penang Hillille                          Mahtava opas           

Puolimatkassa pidettiin tauko                                  Perillä                

    Puiden välistä pilkottaa Komtar                            Penangin silta                   

Matka alas taittui ripeästi lava-auton kyydissä

Meistä oli siis tullut näiden muutaman päivän aikana todellisia Little India -faneja. Isoimmalla kadulla eli Lebuh Chulialla kävimme muutamassa ravintolassa, jotka olivat vähän pettymyksiä. Hyvä ravintola oli Krsna-niminen paikka, mutta en nyt millään saa päähäni kadun nimeä, jolla tämä paikka oli. Lebuh Penang -kadulta löysimme kuitenkin aivan mahtavan ravintolan, jonka jälkeen mikään muu paikka ei enää kelvannut. Palvelu tässä Shusi Banana Leaf -nimisessä pienessä perheen pyörittämässä ravintolassa oli aivan mahtavaa ja ruoka ihan tajuttoman hyvää sekä ihan ilmaista. Yhtenäkin iltana ruokamme maksoi jotain 14 ringittiä (3,5 €) ja siihen kuului 3 eri juomaa, 3 eri ruoka-annosta ja jälkkäri! Tähän herkulliseen jälkkäriin (kuivakakun tapainen) tutustuimme, kun toisella vierailukerrallamme ystävällinen tarjoilija toi meille kakkupalan maistettavaksi ilmaiseksi. Ihana henkilökunta varmaan piti meitä hellyyttävän näköisinä kun haparoimme niin kovasti käsilläsyömisen (eli siis oikealla kädellä ja Antti on kaiken lisäksi vasuri) kanssa. Viimisenä iltanamme paikan omistavan perheen isukki opasti meille miten valmistuu paikallinen herkullinen tee, jota kaikki joivat. Kehuimme omistajalle, että hänen ravintolansa on koko Penangin paras ja tästä mies oli niin mielissään, että antoi minulle ravintolan logolla varustetun t-paidan ja pyysi meitä tulemaan pian takaisin. Aivan ihana paikka ja melkeen tuli tippa linssiin kun sieltä sitten viimeisen kerran läksimme.

Penangin paras ravintola

Näin valmistetaan teetä

Ja näin sitä nautitaan (taustalla valkoisessa asussa omistaja)

Georgetownista löytyy katu myös yökyöpeleille