torstai 27. tammikuuta 2011

Viehättävä Melaka

Kuala Lumpurista päädyimme tänne Melakaan, joka kuuluu George Townin kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon. Innostuimme paikasta, kun eräs Sametilla tapaamamme ranskalainen nainen tätä meille niin kovin suositteli. Tänne pääsi kätevästi 2,5 tunnissa Kuala Lumpurista. Ensiksi otimme Ancasa hotellin edestä bussin Bukit Jalilin bussiterminaaliin (lippu maksoi 2 MYR). Bussi lähti lähes samantien kohti Melakaa ja tämän osuuden hinta oli 13 ringittiä. Bussi jätti meidät Melakassa Melaka Sentral -bussiasemalle. Tuolta otimme sitten bussin Chinatownin lähellä olevaan Melaka Rayan kaupunginosaan (bussi nro 17, 1 ringitti).

Tervetuloa Melakaan
 Löysimme aivan samantien todellisen helmen majapaikaksi. Paikka on ollu pystyssä reilun kuukauden ja oikein hohtaa uutuuttaan. Kylppäri on aivan mahtavan siisti ja lattiat ovat laminaattia. Hintaa tämä Travellers Planet Hostel ottaa tästä kahen hengen huoneesta ilmastoinnilla ja WiFillä 50 ringittiä/yö (pienemmät ilman kylppäriä taitaa olla 20-30 ringittiä). Omistaja oli aivan ihmeissään siitä, miten me löysimme tien hänen hostelliinsa. Tähän mennessä ei ollut kukaan vielä vain kävellyt sisään, vaan kaikki varaukset oli joko netin kautta tai tuttavien kautta. Hintaan kuulu myös paahtoleipää ja teetä aamuisin. Täällä on oikein viihtyisä yhteinen oleskelutila, jossa on telkkari sekä matkakirjoja ja muuta kirjallisuutta (saa vaihtaa omia kirjoja 1:1). Täällä on myös yhteiskäytössä oleva keittiö, jossa voi kokata itelleen sapuskaa. Saatiinpa vielä likaset vaatteetki pesetettyä 10 ringitillä (3 kg). Omistaja istui tässä yhtenä iltana meidän ja kahen muun asukin kanssa ruokapöydän ääressä ja auttoi suunnittelemaan matkareittejämme eteenpäin, eli tämä on kyllä ihan täyden palvelun hostelli.

Satuimme onneksi Melakaan sunnuntaina, sillä täällä on aina viikonloppuisin markkinat ja hirmuisen pitkä Jonker Walk -katu, joka oli pullollaan kaikenlaisia kojuja. Melakan läpi kulkee joki, jonka varrella on aivan ihania ruokapaikkoja. Olin kuvitellut Melakan keskustan olevan aivan tosi tosi pieni, joten olin tosi yllättynyt siitä, että täällä on monta isoa ostoskeskusta.

Jonker Walk                            Baaritiski, jolta myytiin hajuvesiä
Ravintola joen varrella
Värikkäiden varjojen luona meidän suosikki lounaspaikka                                 

Turistit kulkevat ympäriinsä polkupyöräriksoilla, jotka ovat toinen toistaan hienommin koristeltuja (hinta 40 ringittiä/h = 10 €). Melakan keskustassa on erittäin kauniita rakennuksia ja erityisen ihana on Stadthuysin ja Kristuksen kirkon edessä oleva hollantilainen aukio (punainen aukio), jonka keskellä lorisee Victoria-suihkulähde (peräisin ajalta, jolloin englantilaiset olivat miehittäneet Melakan ja suihkulähde siis nimetty kuningatar Victorian mukaan).

Polkupyöräriksoja
Punainen aukio
Melakan katukuvassa näkyy monien uskontojen kirjo. On hindutemppeleitä, kiinalaisia temppeleitä, moskeijoita ja kirkkoja. Toisena hetkenä korviin kantautuu rukouskutsu moskeijasta ja hetken päästä saattaa kuulua kirkonkellojen kilkatus. Aika mainiota! Melakan historia onkin tosi värikäs. Ensiksi tänne tunkivat portugalilaiset, kun Intian Goa ei heille enää riittänytkään. Tuon jälkeen puskivat paikalle hollantilaiset ja hollantilaisten jälkeen vielä britit, eli kovalle on kaupunki joutunut.

Maanantaina vietimme laiskottelupäivän, joten tiistaina kiertelimme sitten sitäkin enemmän. Kävelimme aamupäivällä Bukit Chinalle (Kiinalainen kukkula), jossa on suurin Kiinan ulkopuolella oleva kiinalainen hautausmaa. Alue onkin kyllä tosi valtava. Kukkulan nimi ei kuitenkaan tule hautausmaasta, vaan se on saanut nimensä palatsin mukaan, joka rakennettiin kukkulalle kiinalaisen prinsessan asumukseksi. Tämä prinseesa oli siis nimeltään Hang Li Poh ja hän avioitui Melakan sultaani Mansur Syahin kanssa ja tämä avioliitto sitten vahvisti Melakan ja Kiinan suhteita.



Vähän matkan päässä kukkulalta oli muistomerkki kiinalaisille uhreille, jotka joutuivat japanilaisten kynsiin, kun japanilaiset miehittivät Melakan 15.1.1942. Tuhannet kiinalaiset menettivät henkensä, kun japanilaiset teloittivat heidät hyvin barbaarisilla ja epäinhimillisillä tavoilla. Japanilaiset esimerkiksi hautasivat kiinalaisia hengiltä sekä heittelivät lapsia ilmaan ja ottivat heidät sitten kiinni pistimillä. Kun japanilaisilta oli sitten vapauduttu, keräsivät Melakan kiinalaiset ruumiit ja hautasivat Bukit Chinalle.

Bukit Chinan jälkeen kapusimme Pyhän Paavalin kirkon jäännöksiä katselemaan. Pyhä Francisco Xavier haudattiin väliaikaisesti Paavalin kirkkoon, mut siirrettiin sieltä sitten Intian Goaan. Tullessamme alas Paavalin kirkolta, alitimme A`Famosan portin (Porta de Santiago), joka on Melakan kuulusin monumentti ja toimii porttina tähän historialliseen Melakaan.

Paavalin kirkko
A`Famosa

 Iltapäivällä olikin aika pistäytyä pikkuruisella jokiristeilyllä (9 km). Lippu tälle 45 min kestävälle risteilylle maksoi 10 ringittiä (2,5 €). Jokiristeilyllä saatiin ihailla kauniita rakennuksia, alittaa hienoja erilaisia siltoja ja nähtiinpä taas myös hauskoja varaaneja. Matkan varrella oli monessa esitteessä mainostettu Pirate Park, joka oli kyllä melkosen köyhä ilmestys. Pirate Parkissa oli siis 2 laitetta: maailmanpyörä ja viikinkilaiva. Jokiristeilyllä ohitettiin myös erittäin viehättävä malesialainen kylä, jossa oli toinen toistaan upeampia perinteisiä malesialaiseja koteja.



Varaani ottaa rennosti

Tonne malesialaiseen kylään oli vielä lähdettävä tekemään iltakävely, jotta sai ihailla taloja tarkemmin. Illalla joen varressa loisti joka puolella värikkäitä valoja!

Malesialainen talo
Hieno silta
Yhdessä kohtaa oli jopa hieno valo- ,vesi-, ja äänitaideteos, jota useat ihmiset olivat pysähtyneet katselemaan/kuuntelemaan. Joen varressa oli muutama kuppila, jossa nuoriso oli istumassa iltaa ja vähän matkan päässä noista ravintoloista paikalliset hoilasivat kovaan ääneen karaokea. Ei taas menny tääkään iltakävely niin ku elokuvissa, sillä jotenki taas onnistuin jäämään jonkun linnun maalitauluksi ja mun päähän läsähti hirvee kasa mustaa KAKKAA! Siinä hetken taas ihmeteltyäni mahrottoman hyvää tuuriani, päätin astella vieressä olevaan hotelliin tukkapesulle. Pakkohan mun oli tätä onnettomuutta valottaa hotellin respan ukolle ja se sai kyllä hyvät naurut. Se sano, että olen kyllä todella onnekas, jos ihan vaan kadulla kävellessä tollanen pommi sattuu kohalle. Kyllähän se multa onnistuu, onhan se jo nähty!

Taidetta
Pirate Park

Illan päätteeksi piipahdimme sitten vielä hetkeksi Discovery Cafe nimiseen kuppilaan, jossa toimii myös guest house. Discovery Cafe näyttää olevan aika suosittu ja me kuulimmekin paikasta jo Kuala Lumpurissa joltain sälliltä. Eilen illalla siellä esiintyi taas joku tyttönen tietokoneelta tulevan musiikin säestämänä ja siellä se taitaa kuulemamme mukaan esiintyä ihan joka ilta. Kaiken kukkuraksi käynnissä ovat vieläkin joulunajan oluttarjoukset. Toinen tosi suosittu paikka näytti olevan The Geographer`s Cafe, joka oli ainakin tässä yks ilta ihan ääriään myöten täynnä ku käveltiin siitä ohi. Muuten täällä on iltasin aika rauhallista kun päiväretkeläiset ovat lähteneet matkoihinsa (päivällä niitä tuleekin ihan bussilasteittain).

Tää keskiviikko onkin sitten ollu tosi sateinen, joten muuta ei olla tehty ku käyty tuolla Stadthuys-museossa (pääsylippu 5 MYR = 1,30 €). Museo oli kyllä mun makuun, sillä se esitteli hienosti malesialaista kulttuuria ja Melakan historiaa. Mukava osuus, jossa esiteltiin malesialaisia hääperinteitä. Tällä osastolla oli näytillä muutama hääpuku (50-luvulta ja 90-luvulta), tavallisia häälahjoja (entisaikoina ja nykyään) ja perinteinen morsiushuone.

1950-luku                                                     1990-luku
Museoon oli lavastettu esimerkiksi vanha leipomo, kahvila, kirjakauppa, riisiviljelmä ja perinteinen malesialainen koti. Näytteillä oli myös eri historian vaiheita kuvaavia tauluja, vanhoja astioita/esineitä, rahoja ja aseita.
Ei mahtus montaa tällasta rahaa kukkaroon

Aikaa meillä sitten meni tuolla museossa niin paljon, että emme enää ehtineet laivamuseoon, joka olis kai ollu kans käymisen arvonen. Toi museo on siis tehty laivaan, joka on rakennettu uponneen portugalilaisen laivan (Flor De La Mar) mukaiseksi.



 Tää Melaka on kyllä tehny meihin suuren vaikutuksen. Toi joen varsi ja hollantilainen aukio ovat tosi ihania sekä kadut tolla Jonker Walkin puolella jokea. Noilla kapeilla kaduilla on monia taidegallerioita, pieniä vaateliikkeitä, käsityökauppoja, herkkumyymälöitä (esimerkiksi kuuluisa Pineapple Tarts House) ja ravintoloita.
Puoteja
St. Francis Xavierin kirkko           Merkki ystävyydestä hollantilasiten kanssa

maanantai 24. tammikuuta 2011

Blogissa vierailtu yli 5000 kertaa!

Sivun katselujen koko historia 5 282

Sivun katselut maittain

































Iso kiitos teille kaikille, jotka ootte käyneet mun turinoita lukemassa :D

Kuala Lumpur

Taas on vähän liian monta päivää vierähtäny viimeisestä tekstistä, joten täytyypä yrittää taas ryhdistäytyä. Lähdimme siis tiistaina (18.1.) pois Pangkorin saarelta. Olimme kuulleet huhua, että Lumutista lähtee bussit Kuala Lumpuriin klo 9 ja 10 aamulla, joten tähtäsimme 8.30 lähtevään lauttaan. Olimme satamassa hyvissä ajoin, joten menimme vielä haukkaamaan aamupalaa sataman vieressä olevaan intialaiseen ravintolaan. Huomasin sivusilmällä, että ravintolan toisessa päässä joku ukkeli huitoili käsillään, mut en kiinnittäny ukkoon enempää huomiota, ku en tosiaan aatellu huitelun koskevan meitä. Tämän jälkeen mies huusi meille, että emmekö tosiaan muista häntä enää! Sittenhän mulla vasta välähti, että sehän oli meidän rakas tohtorisetämme, joka oli hakemassa evästä töihin. Oli se kyllä aivan mainio tapaus tuo saaren lekuri.

Kyllä niitä busseja näytti sitten lähtevän useamminkin KL:ään ku mitä oltiin kuultu (bussilipun hinta 24,50 ringittiä = 6 €). Oishan se kyllä ollu hiukkasen outoa, että pääkaupunkiin ois ollu noin heikot yhteydet. Olimme siis toivoneet kovasti, että bussimatka kestäis tällä kertaa sen luvatun 4 h, mut 8 h siinä sitten taas menikin. Eiköhän meidät taas viety käväsemään Ipohissakin matkan aikana. Ku päästiin KL:ään, alko järkyttävä sade ja menimme pitelemään sadetta jonku kerrostalon katoksen alle. Siihen tulikin joku talon asukki sitten juttelemaan ja hän sanoi, että tähän aikaan vuodesta ei kyllä pitäis sadella näin paljon, mut Malesiassakin tää vuosi on ollu ilmojen suhteen tosi erikoinen. No sade kesti onneks vain puolisen tuntia ja pääsimme kämpän etsintään. Olimme siis tulleen Chinatowniin ku siellä kuulemma oli kaikki halvat majapaikat. Kim oli kehunu meille Red Dragon Inn nimistä paikkaa, mut tuo oli tietenkin jo aivan täynnä. Kiertelimme jonki aikaa paikkoja läpi, mut kauhiaa hintaa pyysivät kaikkialla. Kello alko olee jo tosi paljon ja sitte vaan nappasimme huoneen Monkee Inn nimisestä hostellista. Emme edes vaivautunut kattomaan huonetta ja olimmekin lievästi sanoen pettyneitä koppiimme. Huoneesta revittiin ihan uskomaton hinta eli 65 ringittiä/yö (yli 16 €). Koppi oli ihan tajuttoman pieni eli sänky sinne just mahtu ja luonnollisesti siellä sitten ei ollu kylppäriä.. Kaiken lisäksi huoneessa oli ilmastointi, joka oli yhteinen viereisen huoneen kanssa. Ilmastointi oli niin kylmällä, että koppi oli kunnon jääkaappi. Kävin tästä respassa sanomassa, ku Anttikin oli ollu just flunssassa, mut sanoivat ettei pomo antanu koskea säätöihin. No oli vaan paleltava. Ainut hyvä juttu oli, et hintaan kuulu paahtoleipäaamupala alakerran ravintolassa. Oli kyllä melkonen ero tällä kopilla ja aivan mielettömän hyvällä Pangorin kämpsyllä.

Kätevä ilmastointiratkaisu
Tää kämppä juttu risos sen verran, et samana iltana kattelin läpi netistä alueen halvimmat hotellit. Parhaalta näytti D`Oriental Inn ja Antti kävikin vielä kyselemässä vapaiden huoneiden perään. Sanoivat hotellin olevan täynnä, mutta sain sitten varattua meille 4 yötä netin kautta. Hotelli oli vaatimaton, mutta kyllä se vei voiton Monkee Innistä. Hotelli sijaitsi Chinatownin vilkkaimmalla ostoskadulla Petaling streetillä, mutta tämä ei kyllä lainkaan häirinny meitä. Hotellin hintaa kuulu vaatimaton aamiasibuffee, jolla sai kuitenkin hyvin päivän käyntiin. Aamiasibuffetissa työskenteli aivan älyttömän mukava nainen, jolta saimme hyviä vinkkejä koskien kaupungin tapahtumia.

Keskiviikkona oli sitten ensimmäisen nähtävyyden vuoro ja myö läksimme sitten bussilla (lippu 3 ringittiä) reilun 10 km päässä olevalle Batu Cavelle. Batu Cave on siis hindujen pyhä paikka ja se koostuu useista kalkkikivikallion luolista, joissa sijaitsee hindutemppeleitä. Temppeleillä asusteli jälleen iso porukka varastelevia apinoita ja taas lähti ihmisten käsistä eväät näiden pikku varkaiden matkaan. Kelmit on kyllä vallottaneet ihan joka paikan, jossa ruokaa on helposti saatavilla. Batu Cavella oli kyllä taas ihmettelemistä. Oli jos jonkinlaista parantajaa, jotka hilluivat transsissa ja koskettelivat ihmisiä heidän kipukohdistaan. Näinpäs myös fakiirin, joka istu naulatuolilla ja huojui ihan transsissa musiikin tahdissa. Välillä joku avustaja ojens tyypille ihan karseen kokosen sikarin ja sitte se taas jatko huojumistaan silmät puolitangosta. Pakkohan tyypiltä oli sitten käydä ottamassa nauha käteen.

Batu Cave



Parantaja
Fakiiri

Menimme syömään lounasta Batu Caven alueella olevaan ravintolaan ja siellä seuraamme lyöttäyty paikallinen nuorimies. Tyyppi oli valmistunu pari vuotta sitten joltain kaupalliselta linjalta yliopistosta ja puhu tosi hyvää englantia. Kävi ilmi, että sälli soitti harrastuksenaan rumpuja ja tykkäs erityisesti suomalaisita bändeistä kuten Nightwishistä, Children of Bodomista ja Himistä. Kerroimme menevämme seuraavaksi Melakaan, jonka lähistöltä kundi olikin kotoisin. Hän kirjotti meille listan ruuista, joita meidän oli ehdottomasti maistettava ja soittipa vielä toimittajaystävälleen, joka kuulemma toimisi mielellään oppaanamme jos haluaisimme. Melkosen auttavaista porukkaa sanoisin. Olimme nähneet joka puolella mainoksia hinduille erittäin merkittävästä Thaipusan-juhlasta. Tältä ystävällisltä mieheltä saimme kuulla, että festivaalin pääpäivä olisi seuraavana päivänä ja meidän olisi ehdottomasti tultava katsomaan ku miljoona pyhiinvaeltajaa sapuu paikalle. Kuulimme saman vielä aamiaisbuffetin naiselta, joten meidän oli ehdottomasti päästä todistamaan tapahtumaa.


Illalla matkasimme kätevällä LRT-linjan junalla (meidän asema Pasar Seni ja Petronas-tornien asema KLCC, lippu 2,60 ringittiä) katsomaan Kuala Lumpurin maamerkkiä eli Petronas öljy-yhtiön kaksoistorneja. Valaistut tornit olivat kyllä aika mieletön näky.

Petronas-tornit iltavalaistuksessa

Mieletöntä oli myöskin meno seuraavana päivänä Batu Caveilla. Porukkaa oli ihan uskomattoman paljon ja kaiken lisäks sattu vielä ihan läkähdyttävän kuuma päivä. Täytyy kyllä sanoa, että nuo intialaiset ne jaksavat aina yllätää. Tyypit olivat esimerkiksi lävistäneet poskensa tikareilla. Jotkut kantoivat valtavan kokoisia häkkyröitä, joissa oli jumalten kuvia ja näistä häkkyröistä lähti ketjuja, joiden päässä oli koukut ja koukut oli isketty näiden tyyppien selkään. Miehet olivat ajaneet päänsä kaljuksi ja päähän oli hierottu värillistä jauhetta (joku sanoi, että jauhetta laitetaan suojaamaan päätä auringon paahteelta). Ihmiset kantoivat päänsä päällä ruukkuja, joiden tarkoitus jäi myös minulta pimentoon. Ihmiset kulkivat kulkueena reitin portilta Batu Caven portaille, portaat noustiin vasenta puolta ylös (272 askelmaa) ja tultiin oikeeta puolta alas ja tämän jälkeen palattiin toista puolta takasin porteille. Ihmisiä oli niin paljon liikkeellä, että välillä poliisi joutui sulkemaan reitin, jotta kierroksella ei syntyisi täysi kaaos. Oli mieletöntä päästä seuraamaan tapahtumaa, mutta kovin montaa tuntia emme härdellissä pystyneet olemaan.


Parturointia
 Iltapäivällä teimme kävelylenkin Lake Garden puistoon. Puisto oli tosi kaunis ja oli virkistävää päästä välillä pois kaupungin melusta. Puisto oli tosi suosittu ulkoilu- ja lenkkeilypaikka. Puistossa toimi myös kahvila, josta sai limua ja jädeä. Puiston alueella on myös monenlaista vierailukohdetta, kuten perhospuisto, lintupuisto, orkideapuisto, pari museota ja planetario.


Vaatimattomista hotelleista oli kehnot näkymät
Perjantaina jouduimme jälleen etsiytymään lääkärin vastaanotolle, sillä Antin kurkku ei ottanu parantuakseen. Löysimme yksityisen sairaalan, jossa pääsimme aivan mielettömän hyvälle lääkärille. Sairaala oli siis täynnä eri spesilisteja ja hintakin oli näin ollen kovempi, mutta sen makso mielellään ku sai niin hyvää hoitoa. Saimme seurata näytöltä ku lääkäri tutki kameralla Antin nielun ja nenän. Kurkkukivussa ei ollut kyse mistään vakavasta, mutta tutkimuksissa selvisi sellaista, joka vaatisi hoitoa kotiin palatessamme. Lääkäri kovin kummasteli, miten asiaa ei oltu koskaan Suomessa huomattu. Hän kirjoittikin tutkimuksesta kotiin viemiseksi raportin, jonka hän käski näyttää lääkärille Suomessa. Eipä sitten ollutkaan laisinkaan turha käynti tämä.

Olimme jo parina aamuna yrittäneet herätä ajoissa, jotta ehtisimme jonottamaan lippuja Petronas-torneille. Lauantaina saimme itsemme vihdoin ylös ennen seitsemää. Päästessämme hotellista ulos, oli hinduilla käynnissä jälleen joku vaellus. Tuntuu, että nuo ihmiset eivät sitten koskaan nuku. Jotenkin onnistuimme puikkelehtimaan väkijoukon läpi ja pääsimme juna-asemalle. Olin lukenut jostain, että riitti jos torneilla oli jonottamassa 8 aikaan. Olimme paikalla (jonotus tapahtuu Petronas tornien yhteydessä olevan Suria KLCC-ostoskeskuksen alimmassa kerroksessa) jo ennen kaheksaa, mutta tässä vaiheessa paikka oli jo ihan tupaten täynnä porukka. En sitten tiedä mihin aikaan tuolla ois pitäny olla. Lippuja myydään siis meidän tekemän arvion mukaan jollekin 250 ihmiselle. Meidän jälkeemme joku 30 ihmistä sai vielä lipun, eli ne ihmiset, jotka olivat tulleet paikalle ennen puol 9 (lippuja aletaan siis jakamaan 8.30). Myöhemmin paikalle tulleet toivotettiin tervetulleiksi seuraavan aamun jonotukseen. Eihän tällasessa jonotuksessa oo pienintäkään järkeä, mut tulihan seistyä. Me saimme siis lunastettua liput klo 13.40 alkavalle vierailulle. Eli kaiken lisäks joutuisimme vielä tällaisen 20 min vierailun takia kuluttamaan monta tuntia aikaa (taisimme saada liput kouraan joskus jälkeen 10). Liput maksoivat 10 ringittiä/hlö (2,50 €), joten hinta ei onneks ollu paha. Kävimme sitten aikamme kuluksi katsomassa, paljonko maksoivat liput lähellä olevaan KL-torniin (421 m korkea TV-masto). Liput Kuala Lumpur -torniin maksoivat sitten jo paljon enemmän, eli 38 ringittiä (9,50 €). KL-tornissa pääsee kuitenkin ymmärtääkseni korkeammalle ku Petronas-torneissa.

Antti ei ois jaksanu jonottaa         Saatiin liput vasta 13.40 alkavalle vierailulle
KL-torni
Petronas-kaksoistornit ovat siis 452 m korkeat ja ne olivat vuoteen 2004 asti maailam korkeimmat rakennukset (tornit valmistuivat vuonna 1996). Torneissa on 88 kerrosta, mutta me pääsimme vierailulla vain kerrokseen 41 eli 170 m korkeuteen, jossa on tämä vierailun kohteena oleva kävelysilta. Mukavahan tuolla oli kuitenkin vierailla.

Kuvia kävelysillalta
 Iltapäivällä käväisimme kuuluisassa Sri Maha Mariamman -hindutemppelissä ja Masjid Jamekissa. Jamekin moskeijassa mun oli sonnustauduttava musliminaisen asuun. Miespuolisen työntekijän mielestä mä näytin paljon paljon kauniimmalta tässä uudessa asussani (itse en ollut asiasta aivan vakuuttunut).

Sri Maha Mariamman
Päiväni muslimina
Olimme onnistuneet tähän päivään asti välttämään ostoksien tekoa, vaikka jatkuvasti jouduimmeki kulkemaan tämän Petaling Streetin läpi. Vikana iltana tuli sitten sorruttua ja ostettua muutamalla eurolla pari T-paitaa ja Antille tarttu lippis. Jos vaan rinkassa olis ollu tilaa, ni varmaan ois tullu haalittua myös parit käsilaukut, lompakot, kengät ym. Eli ihan hyvä ettei tilaa oo. Tykkäsimme kyllä kovasti kaupungista ja tuolla ei ollu ollenkaan sellasta härdelliä ku Bangkokissa. Olihan tuollakin kyllä kieltämättä välillä melkoset liikenneruuhkat, mutta rauhallisempi meno siltikin. Ei myöskään tarvinnu koko ajan juosta tukka putkella, sillä nähtävyyksiä ei ollu niin hirvittävästi. Moni on sanonu, että kaupungissa ei viihdy paria päivää pidempään, mut hyvin meillä ainaki vierähti nuo reilut 4 päivää.

Kuvia kadulta

maanantai 17. tammikuuta 2011

Varokaa meduusoja!

Ostimme sitten perjantaiksi (14.1.) matkan Lumutiin, josta pääsisimme pikkuruiselle Pulau Pangkorin saarelle. Kysyimme vielä matkamyymälän hepulta, että bussi menee varmasti suoraan Lumutiin, kun olimme kuulleet, että useimmat kiertävät Ipoh-nimisen kaupungin kautta. Myyjä lupasi, että  kyseessä on suora bussi Lumutiin, mut eipähän se tietenkään sitten ollu. Myyjä sanoi myös, että bussimatka kestäisi pysähdyksineen 5 tuntia, mutta 8,5 h siinä sitten kuluikin. Matka Langawilta Lumutiin maksoi 84 ringittä/hlö (21 €). Mua oli torstai-iltana jostain syystä mietityttäny perjantain aikanen herätys, ku oltiin totuttu jo niin myöhäseen rytmiin. (ei mulla yleensä oo mitään ongelmia herätä). Meillä oli perjantaiaamuna kello soimassa 10 vaille 6 ja heräsin jo tuntia ennen kellon soittoa. Pyöriskelin sitten siinä ja odotin kellon soimista. Kun se sitten soi, Antti sano, et torkutetaan vielä 5 min. Tietenki me sitten nukahdettiin ja kello ei enää herättänytkään. Säpsähdin 20 yli 6 hereille, ku taksi oli tulossa puolelta meitä hakemaan. Tuli melkoisen nopea lähtö! No onneks kerittiin ajoissa ja ehittiin ostaa terminaalista vielä vähän evästä matkalle. Lauttamatka Langkawilta mantereen puolelle Kuola Perlisiin kesti noin tunnin verran. Lauttasatamasta oli lyhyt kävelymatka bussiterminaaliin ja bussimatka kestikin sitten tosiaan hyvin pitkään. Päästiin Lumutiin puol kuuden aikaan ja ehittiin 17.45 lähtevään lauttaan. Lauttamtka kesti vaan 20 min ja matka maksoi vaivaset 10 ringittiä (2,50 €) ja samalla lipulla päästäisiin vielä takasinki. Otettiin taksi satamasta isoimmalle rannalle eli Teluh Nipahiin ja taksi velotti meiltä 12 ringittiä (3 €). Meillä kävi tuuri, sillä löysimme saman tien hyvän majapaikan ja rankan päivän päätteeksi ei tarvinnu enää kierellä ettimässä.  Respan mies ilmoitti huoneen hinnaksi 80 ringittiä/yö, mutta Antti sai tingittyä huoneen 50 ringitillä/yö (12,50 €), kun maksoimme heti 4 yötä (Horizon Inn).

Teluh Nipah on siis saaren vilkkain ranta, mutta siltikin tämä on tosi rauhallinen. Ruokapaikat ovat tuon yhden ainoan tien varrella, mutta niitä on silti ihan riittävästi. Itse Ranta on tosi kurja, sillä ranta on yhtä työmaata tällä hetkellä. Rannalla retkikojua pitävät pojat sanoivatkin, että rakennusprojektia kutsutaan Stupid Projectiksi. Monet ovat kuulemma asiasta valittaneet, mutta hallitus oli päättänyt maan myydä, joten se siitä. Kuulemma jotain krääsämyymälöitä tuohon rannalle on nousemassa.  Tässä meidän rannalla ei näin ollen kukaan viitsi betonimyllyjen kolinassa  uiskennella.

Stupid project

Onneks ihan tossa parin minuutin kävelymatkan päässä, on tosi hyvä ranta nimeltä Coral Beach. Sinne kaikki ihmiset tuntuvat vaeltavan päivää viettämään. Saaren elämähän on alun perin rakentunut kalastuksen ympärille ja täällä onkin siellä täällä pikkuruisia kalastajakyliä. Saarella liikkuminen onnistuu joko mopedilla tai vaaleanpunaisilla takseilla. Toki jokunen tyyppi on tullu vastaan pyörälläkin, mut saaren toinen puoli on niin mäkinen, että hyvää kuntoa täällä pyöräily vaatii. Tiet on täällä ihan tosi hyvässä kunnossa, joten mopolla oli tosi miellyttävä ajaa, vaikka saarta kiertävä tie onkin paikotellen tosi mutkanen.

Vaaleanpunainen taksi

Launtaina päätettiin sitten heti aamusta lähteä viettämään aurinkoista päivää Coral Beachille. Rantapäivämme alkoi mukavasti, mutta loppui ikävästi. Hetken aikaa rannalla makoiltuamme, päätimme uida vähän matkan päässä olevalle pienelle Coral Islandille, joka on suosittu snorklauspaikka. Takasin päin uidessamme kävi se, mitä täällä Malesiassa ollessamme oon pelännytki, eli iso meduusa/useampi yksilö poltti mua isolta alueelta oikeaa jalkaa (isolta alueelta reidestä, nilkasta ja varpaista). Olin pelänny meduusoja jo Langkawilla, sillä välillä niitä oli kuusikin ajautunut vieretysten rannalle. Kipu jalassa oli tosi kova ja rannalle oli vielä melkoisesti matkaa. Hammasta puren uin rantaan ja Antti kipasi rannalla olevaan kuppilaan kysymään etikkaa (senhän on sanottu jeesaavan). Etikkaa ei löytynyt, mut olivat antaneet Antille muutaman limen puolikkaan, joista puristin mehut jalalle. Useampi paikallinen kehotti mua kuitenkin lähtemään välittömästi sairaalaan. Kävelimme taksitolpalle ja kuski sanoi heittävänsä meidät edestakas 20 ringitillä (5 €). Voitte vaan kuvitella millainen sairaala näin pienellä saarella on. No nuori lääkärimies oli ihan älyttömän mukava ja puhui niin hyvää englantia, että en voinut olla kuin tyytyväinen saamaani hoitoon. Rekisteröityessä tuli maksaa 15 ringittiä (3,80 €), mutta mitään muuta maksua ei sitten vaadittukaan. Odotustilassa oli kuutisen tuolia ja istuimme hetkeksi odottamaan. Vastapäätä meitä istui kaksi naista ja mies, jonka sylissä oli pieni lapsi. Hoitaja tuli jo odotustilassa mittaamaan multa verenpaineen sekä pulssin ja tämä tietysti aiheutti naisissa uteliaisuutta. Lapsen kanssa ollut mies ymmärsi näköjään englantia ja hän alkoi naisille kovasti selittelemään mitä mulle oli tapahtunu ja osotteli mun jalkaa. Pääsin sitten nopeasti lääkärin luo ja lääkäri siinä kyseli, että kulkiko hengitykseni normaalisti ja kuunteli sen lisäksi vielä tarkkaan keuhkot. Sen jälkeen lääkäri vielä kurkisti suuhun ja sanoi, että hoitaja antaa mulle antihistamiinipistoksen. Tämän lisäksi huivipäinen sairaanhoitaja tuikkas vielä kipulääkettä kankkuun. Lääkäri antoi mulle vielä mukaan kipulääkettä, salvaa, antihistamiinia ja vatsansuojalääkettä. Menin sitten vielä vastaanottotiskille, jotta voisin maksaa moisen ruhtinaallisen lääkearsenaalin, mutta lääkäri sanoi hymyillen, että kaikki sisältyi jo tähän 15 ringitin maksuun. Olin ihan ihmeissäni hinnasta, sillä taksikyytikin oli jo maksanu enemmän ku lääkärissäkäynti. Onneks en sitten ollu tosi herkkä tälle meduusan myrkylle ja kipukin hellitti jo seuraavana päivänä. Inhottaa ku tollasia elukoita pitää meressä olla! Ai niin! Ja siis päivän kruunasi vielä se, että meidän dry bag oli vuotanu ja kaikki kassin sisältö kastunu, joten siinä meni sitten Antin kännykkäkin rikki(onneks oli ihan romu puhelin).

Että pitikin lähteä uimaan tolle saarelle

Surkean päivän jälkeen Antti osti lohdutukseksi pirtelön

Seuraavan aamuna valitti sitten Antti kurkkukipua ja kurkku olikin ihan punanen ja turvoksissa. Tää ei tuntunu enää todelliselta, että taas oli lähdettävä tapaamaan tätä tohtoria. Vuokrasimme tällä kertaa mopon (30 ringittiä = 7,50 €). Siellä me sitten taas istuimme vaivoinemme odotustilassa. Lääkärin huomatessa meidät jälleen siellä nököttämässä, hän kyseli ihmeissään mikä meitä tänään vaivasi. Sanoimme, että minun kohdallani kaikki oli jo täysin hyvin, mutta nyt on uusi vaiva kehissä. Lääkäriä nauratti ku Antti rupes vielä kovin selittelemään, et 3 kuukauden aikana ei oo lääkäriä tarvittu ja nyt käydäänki sitte joka päivä. Lääkäri tutki Antin huolellisesti kynsiä myöten ja totes, et ihan normaali flunssan jälkeinen kurkkutulehdus.  Antti sai mukaansa  valehtelematta 6 pussukkaa erilaisia troppeja, joista yksi oli antibioottia ja loput vaivoja helpottamaan. Ihan huippu lääkäri tuossa paikassa kyllä oli ja tosi huumorintajuinen. Toivoimme kaikki, että tämä käynti jäisi sitte viimiseks meidän kohdallamme.

Nyt kun skootteri oli sitten vuokrattu, päätimme saman tien kiertää katsastamassa saari. Saaren ajoi ympäri ihan hetkessä. Saaren nähtävyydet ovat kiinalainen ja intialainen temppeli, pyhä kivi ja 1680-luvulta peräisin oleva hollantilaisten linnoitus (hollantilaiset puolustautuivat paikallisia malesialaisia sekä merirosvoja vastaan).

Linnoitus

Pyhä kivi oli kyllä melkoinen ilmestys. Se sijaitsi parin hökkelin välissä ja se oli rajattu muutamalla hassulla laudalla. Kiveen oli tuherrettu kaikenlaista sotkua ja tälläkin hetkellä pikkupojat leikkivät kiven päällä. Löysin kyllä kivestä siihen kaiverretun kuvan, jossa tiikeri raatelee poikaa sekä tekstin If Carlo 1743.

Pyhä kivi
Törmäsimme matkallamme suloisiin poikiin, jotka kalastelivat laiturilla.



Kävimme syömässä lounasta Pangor Townissa ja siellä oli sitten useampia pikkukauppoja (tässä meidän rannalla on vain ihan pari minimarkettia, joista toinen sopivasti tossa meidän alakerrassa) ja pankkiautomaatti. 

Pangkor town
Ollaan siis nautittu kovasti saaren rauhallisuudesta. Tänäänki tehtiin pitkä kävelylenkki ja ihailtiin maisemia, sillä suurimmaksi osaksi saari tuntuu olevan vielä metsikön peitossa. Kovasti on riittäny myös ihmettelemistä upeissa hornbill-linnuissa, joita saarella on valtavasti.

Aamukävelyllä
Hornbill-lintuja

Viikonloppuna täällä oli porukkaa, mutta väki väheni kummasti maanantaihin mennessä ja me ollaan tällä hetkellä tän ison  majatalon ainoat asukit. Viikonloppuna tossa Coral Beachillä oli jopa opiskelijoita telttailemassa. Olutta täällä ei taideta anniskella ku ihan parissa ravintolassa ja iltakuppiloita täällä ei ole lainkaan. Lauantaina tohon tien varteen ilmestyi Karaoke-katos, joten sillon oli sitten kovempi meno :D



Tota rakenteilla olevaan rantaa lukuun ottamatta mulla ei oo kyllä paikasta mitään moitteen sanaa. Saari on kuitenkin tosi pieni ja nyt tuntuu, et ollaan tosissaan saatu tässä parin viikon sisällä lepuutella rannalla, joten on aika siirtyä hälinän pariin. Huomenna siis matka jatkuu kohti pääkaupunkia Kuola Lumpuria. Tämän siirtymisen pitäisi olla helppo, eli 20 min lauttamatka ja 3-4 tunnin bussimatka olisi lusittavana.