Antti päätti tiistai-iltana, että oli aika mennä karvariin. Löysimme paikan, jossa oli sen verran vakuuttavan näköinen miesparturi, että Antti uskaltautui kynittäväksi. Kumma kyllä perinteisiä thaimiesten tukkamalleja suosivat paikat eivät Anttia miellyttäneet! Antin tukasta tuli kyllä älyttömän hyvä. Parturin tyylitaju selittyikin sillä, että hän oli omistanut yli 10-vuotta liikkeen Bangkokissa. Puhuessamme siinä kaikenlaista, sivusimme myös blogiani ja parturimies innostui kovasti mahdollisuudesta mainostaa liikettänsä. Eli kun tietenkin menette käymään Chiang Raissa, niin käykää pistämässä tukkanne kuntoon Nuang Hair Designissa. Herra Nuangin parturi-kampaamon tarkempaa osoitetta kysyessäni, Nuang sanoi, että tämähän on tässä melkeen vastapäätä Wieng Inn -hotellia.
Keskiviikko kierreltiin ympäri ämpäri kaupunkia ja nähtiin esimerkiksi erittäin viehättävä junakirjasto ja paikan kuuluisin temppeli Wat Phra Khaeo. Temppeli on tunnettu arvokkaasta Smaragdi-buddhastaan, joka löydettiin vuonna 1434. Buddha on kuitenkin tällä hetkellä paremmassa tallessa Grand Palacen kuninkaallisessa kappelissa Bangkokissa. Alueella oli temppeli (Ho Phra Yoke), jossa sijaitsee Chiang Rain buddhaksi nimetty jadebuddha. Jadebuddhatemppeli oli ehdottomasti erikoisin, jossa olen vieraillut (vihreät valot temppelin seinillä). Kävimme myös pitkähäntävenesatamassa katselemassa retkikohteita, mutta pelkästään yhteen kohteeseen maksoi 800 B/hlö/meno-paluu, joten jätimme väliin. Paluumatkalla söimme joenvarrella olevassa ravintolassa ja ainut mikä tilauksestamme tuli oikein oli kokispullo. Muuten kanan tilalla tarjoiltiin kalaa, riisiä emme saaneet ja sitten tuli jotain mitä emme olleet tosiaan edes tilanneet. Kaiken huipuksi lasku oli kovin tähän mennessä, eikä ees nälkä lähteny :(
Junakirjasto |
Ho Phra Yoke |
Ruoka-annokset maksoivat noin 20-50 B ja tilasimme tietenkin vaikka mitä hyvää. Festareilla oli esiintyjiä ja erillaisia pelejä. Pelit koukuttivat Antin täysin ja erityisesti peli, jossa piti saada 7:llä tikalla saada rikottua 7 ilmapalloa.
Torstain retki oli aivan mahtava! Saimme kuskiksi tosi mukavan 20-vuotiaan poitsun ja hänen vapaapäivää kokin hommista viettävän likkafrendinsä. Poika soitti koko päivän lempimusaansa (Linkin Parkia, Rihannaa ja jotain R&B:tä), jota tietenkin sitten erehdyimme kehumaan ja kasettia kuunneltiinkin sitten repeatina koko päivän (tyttöystäväkin piti ainoastaa thaimaalaisesta musiikista) :D Erehdyin myös kehumaan poitsun ajotaitoja ja siitähän tuo innostuikin ajamaan kunnon rallia huonokuntoisella tiellä. On kyllä hassua, miten taikauskoisia nuoretkin ihmiset täällä ovat. Satuin ihmettelemään sitä, kuinka koirat täällä ulvovat öisin kuin sudet. Poika kertoi, että tämä johtuu siitä, että koirat näkevät haamuja ja rupeavat ulvomaan. Poika neuvoi, että jos halusi nähdä haamuja, tuli hieroa ensiksi ulvovien koirien luomia ja sitten omia luomia ja näin vainajien näkeminen oli mahdollista.
No mutta nyt varsinaiseen retkeen. Eli ensiksi kävimme valkoisella temppelillä (Wat Rong Khun) Temppeli oli tosi upea, mutta turisteja oli niin paljon, että hyviä kuvia oli vaikea saada.
Poitsu sanoi, että seuraava kohde on hänen lahjansa meille (varmaan muille tuttu, mutta me emme olleet kuulleet). Poitsu vei meidät mustalle temppelille ja tämä paikka oli kyllä kiehtovin, jossa olen ikinä ollut. Tunnelma paikassa oli niin erikoinen, etten osaa sitä kuvailla. En kyllä haluaisi vierailla paikassa yöaikaan, sillä sen verran pelottava se oli.
Paikan useat rakennuket on suunnitellut taitelija Thawan Duchanee. Taiteilija oli kuin olikin paikalla silläkin hetkellä! Hän oli kuitenkin niin hieno henkilö, että hänen työskentelyään ei saanut mennä seuraamaan. Taiteilija piti kiertää tosi tosi kaukaa ja alueella piti olla aivan hiiren hiljaa, jotta taitelijan työteko ei häiriintyisi. Voi millasia paikkoja sitä onkaan olemassa!
Taiteilija työn touhussa Kirjasta otettu kuva taiteilijasta |
Kävimme reissulla myös ei niin ihmeellisessä apinaluolassa ja se siitä sitten. Mukava oli käydä Thaimaan ja Myanamrin rajalla (Mae Sai) ja Golden Triangelissa (Thaimaa-Laos-Myanmar), josta näki Laosiin ja Burmaan (paikka oli Chiang Saenissa). Chiang Saenissa oi myös tosissaan se entisen huumeparonin Khun Sanin kotimuseo (212 House Of Opium). Museon näyttely oli kiinnostava, mutta aivan niin kuin olimme kuulleetkin, se käsitteli enemmän opiumia ja itse Khun Sanista oli vain hyvin vähän tietoa. Chiang Saenin kaupungin kuuluisat rauniot eivät enää herättäneet ikävä kyllä suurempaa ihmetystä, sillä Ayutthaya oli jo tämän tehnyt.
Perjantaipäivä oli ihan älyttömän kylmä (ei ehkä niin ku teillä siellä mutta kuitenkin) ja päätimme käyttää päivän ihan vaan kävellen ympäriinsä. Mua oli jo pari päivää hämännyt kyltti: Chiang Rai Beach 5 km ja halusin kyllä käydä kattomassa, mtä toi ranta nyt oikein tarkottaa! Kävelymatka kesti ihan ikuisuuden ja aloin jo vähän epäillä, osaavatko nämä ihmiset mitata matkaa ollenkaan. No ei se liikunta kyllä tosiaan pahaa tee! Kävellessämme alkoi joku ihme stetson päinen ukkeli viitoilla meille toiselta puolelta katua ja kun emme pysähtyneet, alko ukkeli myös vihellellä pillillä saadakseen huomiomme. Pakkohan meidän olis sitten käydä kysäsemässä, mikä hätä ukolla oli. Ei ukolla mitään hätää ollut, mutta olisi vaan haluunut meidät juomaan hänen ja hänen ystäviensä kanssa viskiä klo 12 päivällä! Useista pyynnöistä huolimatta, onnistuimme pääsemään eroon näistä anteliaista immeisistä ja matka jatkui taas. Chiang Beach tarkoitti siis joen rantaa. Aluksi paikka näytti ihan hylätyltä ja ränsistyneeltä, mutta pienen kävelymatkan päässä oli useita ihania "rantakuppiloita". Paikka olisi ollut aivan täydelline, jos vain aurinko olisi muistanut meitä. Joen toisella puolen kohosivat upean näköiset vuoret ja joen virtausta oli aivan ihana katsella. Ajattelimme pysähtyä yhestä kuppiloista ja vetäsrtä lounaan puoliksi. Loppujen lopuksi lounas jakaantui kolmelle, sillä paikalle tepsutteli isojen tissiensä kanssa hyvin nälkäinen äitikoira.
Chiang Rai Beach |
Iltasella menimme käymään pizzalla. Paikkaa piti nuori thaimies vaimoineen. Omistajalla oli kaksi pientä poikaa, joita äiskä lähti sitten jossain vaiheessa nukuttamaan. Ravintolassa ei ollut meidän lisäksi muita, mutta jossain vaiheessa omistajan äiti tupsahti viereiseen pöytään. Äiskä oli tosi kova juttelemman ja hän osasi hyvin englantia, kun oli työskennellyt melkein 30-vuotta ravintolassa Bangkokissa. Juteltiin kaikenlaista ja äiskää nauratti kovin ku meillä oli niin tuore avioliitto takana. Nainen kysyi minulta haluaisnko saada lapsia kun olen jo tämän ikäinen. Sanoin, että pari lasta olisi kyllä mukava saada. Nainen taputteli minua olkapäälle ja sanoi, että kun hänellä ja hänen pojallaan oli kerran kummallakin 2 poikaa, niin hän toivoi minulle tyttöä ja poikaa. Nainen taputteli mua olkapäälle ja pyysi mua lupaamaan kaksi kertaa, että tulisin näyttämään hänelle poikaa ja tyttöä. Lopuksi nainen vielä sanoi, että hän toivoi kovasti, että on vielä elossa sitten kun minä tulen lapsieni kanssa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti