lauantai 30. lokakuuta 2010

Sukelluskurssi suoritettu!

Eilen me sitten valmistuttiin sukelluskoulusta ja se tuntui oikein hyvälle! Eilen tehtiin vielä 2 sukellusta ja nyt kerittiin nähdä vähän kalojakin ku Antillakin riitti happi molemmilla 40 minuutin sukelluksilla. Ensimmäinen sukellus tehtiin 18 metriin ja toinen 16 metriin. Nämä sukellukset tuntu jo tosi mahtavilta ku ei jännittäny enää niin paljon. Sukellusopettaja oli ottanu kameran mukaan jos haluaisimme ikuistaa nämä viimeiset sukellukset. Kuvista opettaja olisi pulittanu 2000 bahtia, joten kuvat jäi ottamatta. Tolla rahalla tekee jo sukellusretken. Illalla mentiin sitten vähän juhlistamaan kurssin loppumista.


Tänään oli oikein sateinen päivä, joten se tuli vietettyä lähinnä kirjaa lukien huoneessa. Illemmalla sade taukosi ja käytiin katsastamassa tuo lähellä oleva Mae Haad Bayn alue, jossa on saaren satama. Tämä Sai Ree Beach on kyllä muavampi paikka asustella. Kohtasimme Mae Haad Bayllä 2 paikallista juoppoa. Toinen kaveruksista oli jo sammumispisteessä.


Meitä ihmetytti tänään ku porukka piilotteli ostamiaan olutpulloja housuihin ja paitojen sisään. Erään liikkeen vanha rouva kävi ovella pälyilemässä ennen kun myi turistille olusen. Illalla ravintolassa kaikki joi vettä. Käydessäni kaupassa näin ilmotuksen, että alkoholin myynti on kielletty puoleen yöhön asti huomisten vaalien takia. Onhan se tietty hyvä kieltää alkoholin myynti, ettei sitten jurripäissään tule äänestettyä ihan ketä tahansa. Kyllä ravintolat tänään menettivät ison kasan rahaa ku jäi perjantaipullot ihmisiltä ostamatta. Kävisköhän nuoriso ahkerammin uurnilla jos Suomessakin otettaisiin tällainen käytäntö.

Toivotavasti huomenna ei sada, jotta päästäisiin vähän kiertämään saarta. Koko saari on vielä täysin tuntematon meille, koska vietettiin tosiaan toi 3 päivää sukelluskurssilla. Ollaan täällä Koh Taolla varmaankin maanantaihin asti ku tääki päivä meni vaan sadetta pidellessä.

Sateesta nauttiva kilppari koristekilpparin päällä

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Sukeltavat saarelaiset

Löytyyhän sitä vihdoin vähän aikaa kirjottamiseen :) Nyt on 3 päivää vierähtänyt täällä Koh Taon saarella mut palaan vielä hetkeksi tonne kaupunkiin. Otettiin siis pakettimatka (bussi + vene) jostain pienestä putiikista Bangkokista Koh Taolle. Hintaa tuli henkeä kohden 550 bahtia. Menimme sovittuun aikaan matkatoimistolle ja siellä työntekijä ilmoitti, että heidän matkansa oli peruttu ja menisimme toisen matkanjärjestäjän kuljettimilla. TYYPILLISTÄ! No ei hätiä mitiä, sillä tämä paljastuikin paljon paremmaksi vaihtoehdoksi. Onneksi olin käynyt Lycky Buddhani luona päivällä, sillä nyt onni potki! Pääsisimme hyvämaineisella Lombrayah -matkanjärjestäjällä. Heillä reissu maksaa 300-400 bahtia enemmän kuin mitä me reissusta maksoimme. Lisäksi heidän käytössään oli pikakatamaraanit, joten olisimme aikasemmin perillä. Matka taittui siis joutuisasti bussilla Hua Hinin kautta Chumphoniin. Odottelimme lauttaa rannassa pari tuntia ja laivamatka Koh Taolle taittui 3 h sijaan 1,5 h.


Yövyimme 2 ekaa yötä Sairee cottage -nimisessä bungalowkylässä. Saimme oman ihanan pikkuruisen mökin hintään 400 bahtia/yö.


Saavuimme siis saarelle maanantaina ja ilmottauduimme heti tiistaina alkavalle PADI Open Water -sukelluskurssille. Oli tosi vaikea valita sukelluskoulu,sillä niitä on täällä ihan hirvittävä määrä. Eräs tuttu suositteli Ban`s -sukelluskoulua ja sinne mekin päädyimme. Tämä PADI Open Water -kurssi maksoi 9000 bahtia ja tähän kuuluu 4 yötä Ban`s Resotissa. Saimme oikein mukavan huoneen, jossa on ilmastointi, parveke ja ihan televiisiokin.

Ensimmäinen sukelluskoulupäivä oli ihan kammottava. Kurssi alkoi klo 9 aamulla ja päättyi klo 19 illalla. Olimme illalla niin pyörällä päästämme, että ihan hirvitti koko homma. Lopetimme allasosuuden kun aurinkokin oli jo laskenut ja oli hiukka hankala opetella kamojen purkaminen pimeässä. Minä kun kuvittelin sukeltamisen olevan sitä et heitetään pullo selkään ja hypätään veteen. Antti oli vielä enemmän kauhuissaan ku minä ja päätti et hänen osaltaan kurssi päättyy tähän. MInä tein tunnollisesti kotitehtäviä kahteen asti yöllä ja herätyskello oli soimassa aamu kuudelta. Herättyäni suostuttelin Anttia mukaan ja sanoin että tulisi ainakin veneelle. Onneks tuo ukkokultakin rohkaistu ja niinhän me sitten tehtiin tänään elämämme ensimmäinen sukellus. Olemme siitä onnekkaita, että saimme yksityisopetuksen kun taas muissa ryhmissä on yleensä 4 tai vähän enemmän.

Aluksi sukeltaminen oli ihan kamalan pelottavaa. Sitä pelkää aina, että se pahin mahdollinen tapahtuu juuri itselle. Lisäksi tänään oli vähän huono sukelluskeli kun on satanut. Vesi oli tosi sameaa. Antti kuulemma hengittää kun valas, minkä takia sukellusreissumme jäi vähän lyhyeksi. Mä oon kyllä niin ylpeä siitä, että kumpikin meistä uskaltautui sukellukselle. Meillä oli tänään myös kurssin kirjallinen tentti, jonka kumpikin läpäisi hienosti. Tentissä oli 50 kysymystä. Aika hauska oli tehdä tenttiä rantakuppilassa :D  Hienosti menneen tentin jälkeen palkitsimme itsemme herkullisilla grillivartailla.


Huomenna olisi kurssin viimeinen päivä, jos vaan onnistumme sukellustaidoissa, joita pinnan alla harjoitellaan. Pitäkäähän meille peukkuja, jotta valmistuisimme huomenna! Antti vielä pänttää huomista varten (onneks mä tein sen jo eilen) ja mä alan valmistautua unten maille, jotta oon huomena täydessä terässä.

Huomasin muuten tosissaan, että mun asetukset oli vähän miten sattuu, eli nyt pitäis pystyä kommentoimaan tekstejä! Kylläpäs täällä päin maailmaa nyt tapahtuu (katson tässä samalla telkkua ku se kerran on)! Ei riitäny tulvat, vaan piti vielä tulla tsunami ja maanjäristyksiä. Eiköhän nyt luonto oo saanu jo tarpeeks näyttää voimiaan. No nyt kattomaan sukellusunia. TERE!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Näkemiin Bangkok!

Kirjottelen pikaiset kuulumiset, koska kohta pitäis lähteä jatkamaan matkaa etiäpäin. Päivät menee niin hurjaa vauhtia, että hyvä ku perässä pysyy. Eilinen ja tämä päivä on kulunut pääasiassa käpötellessä ympäriinsä.

Aamupäivästä menimme katsastamaan Anantasamakhom palatsia, mutta tyydyimme ihailemaan sitä vain ulkoapäin (ei tehnyt mieli mennä sisätiloihin). Bussipysäkillä juttelin paikallisen naisen kanssa, joka työskenteli lähellä palatsia hallituksen palveluksessa. Sanoin naiselle, että on ihana nähdä, kuinka auliisti ihmiset täällä auttavat toisiaan (koskien tulvia). Nainen sanoi että sehän on aivan selvä, sillä ihmisillä on täällä tarpeeksi ruokaa, joten silloin täytyy auttaa toisia. Tässä olisi vähän itsellekin pohdittavaa.

Eilen tuli sitten kuluneeksi viikko meidän häistä. Olimme illalla syömässä ja saadessamme virvokkeet eteemme kohotin lasia ja sanoin Antille: "Hyvää ensimmäinen viikko naimisissa -päivää". Antti katsoi mua ihan kauhuissaan ja sanoi: "Pitääkö sitä nyt tosiaan juhlia ihan joka viikko". Taitaa siis jäädä juhlimatta 2 viikkoa naimisissa -päivä :(


Menimme tänä aamuna viimistä kertaa aamupalalle ihanan mummelin luo. Nähdessään meidät hän hymyili ja rupesi heti valmistamaan vakiotilaustamme eli Antille munakas riisillä ja mulle pelkkä munakas. Vautsi mitä palvelua! Ei tartte edes suutansa avata. Tulee kyllä mummelia ikävä!

Mulla oli tänään oikea lucky day! Turistikierroksellamme jäi siis näkemättä Lucky Buddha (niitähän nyt on useita :D, mutta halusin nähdä juuri tämän pikkuruisen temppelin). Tänään iltapäiväkävelyllä päädyimme ihan vahingossa Lucky Buddhan luo!
 Saimme muuten onneksi jäädä vielä yhdeksi yöksi tähän Bella Bellaan eli jäi turha tavaroiden raahaaminen pois. Bussikyyti Koh Taolle lähtee noin klo 20.30 eli täytyy tästä piakkoin lähteä vähän murkinoimaan. Menemme bussilla aluksi Chumphoniin ja sieltä sitten aamun ensimmäisellä botskilla (klo 7) Koh Taolle. Meidän veneemme on se hitaampi versio, joten saavumme saarelle noin klo 10 aamulla.

On muuten alkanu Bangkokissakin joki vähän tulvia!
















Loppuun vielä kuva tästä lähellä olevasta mainiosta pyykkituvasta.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Nähtävyyksiä

En muista millon jalat ois viimeks ollu näin muusina! Lähdettiin tänään liikenteeseen puol 10 aamulla ja tultiin ihan äskettäin eli klo 23 jälkeen tänne kämpille. Viime kerralla jäi näkemättä muutama nähtävyys, jotka tänään sitten kierrettiin läpi. Nähtävyydet olivat sen verran kaukana toisistaan, että helpointa oli ottaa tuk tuk -taksi. Yritimme valmistautua henkisesti päivän koitokseen, sillä tiesimme, että edessä oli lukuisia vierailuja räätäleiden luokse. Valmistautumisesta huolimatta kokemus oli jälleen kerran hyvin hyvin ahdistava. Hommahan siis tosiaan menee niin, että jos et halua maksaa reissusta itseäsi kipeeksi, niin sinun on vierailtava näiden aina niin myyntihenkisten herrasmiesten puljuissa. Kuskit saavat sitten palkkioksi räätäleiltä bensakuponkeja.

Antti sai tänään yheltä räätäliltä parhaan kommentin ikinä, ku räätäli nokkaantu meille ku ei ostettu mitään. Antti sanoi räätälille, että ei nyt ole rahaa laittaa mihinkään pukuihin ku ollaan niin pitkällä reissulla. Räätäli: " Annan sulle ystävän neuvon! Älä ihmeessä lähde lomalle, jos olet noin köyhä. Miettisit vähän tulevaisuutta!" Kyllä on ankeeta porukkaa :D

No sitten niihin nähtävyyksiin. Menimme ensiksi katsomaan seisovaa buddhaa, joka oli kyllä vaikuttavan kokoinen.

Seuraavaksi vuorossa oli marmoritemppeli ja lopuksi golden mountain.

1. Marmoritemppeli                    2. Turistit                        3. Golden mountain                 4. Näkymä Golden mountainilta
Olisimme halunneet vielä nähdä lucky buddhan, mutta golden mountainin jälkeen kuski tylysti ilmoitti, että nähtävyys oli suljettu juuri eli klo 14 (epäilenpä taas kovin mut kuski oli päätöksensä tehnyt). Ennen kotiin lähtöä kuski sanoi, että yhdeltä räätäliltä ei ollut herunut bensalippua, joten hän aneli meitä vielä käymään yhdellä räätälillä. MÄ EN KESTÄ! No siellähän me sitten taas istuttiin puhumassa kashmirin hyvästä laadusta. Kyyti maksoi kuitenkin vaan 10 bahtia, joten kyllähän ton kesti.

Meillä jää nyt sitten ainakin toistaiseksi toi Ayatthayan reissu väliin, koska tonne pohjoseen ei siis tosiaan ole menemistä. Täällä kerätään rahaa tulvien uhrien auttamiseen ja nähtiin myös kaupungilla kun porukka kokosi avustuspaketteja. Suuntaamme siis seuravaksi Koh Taolle. Selvitimme tänään junalipun hintaa Chumphoniin. Halvin (3. luokka) lippu maksoi 272 bahtia. Tämän lisäksi pitäisi saada kyyti rautatieasemalle, kyyti Chumphonin rautatieasemalta satamaan ja laivamatka. Voi olla, että pakettimatka tulisi halvemmaksi, sillä olin kattovinani et niitä lähtee vähän reilulla 600 bahtilla. No huomenna selvitellään asiaa enemmän.

Iltapäivällä ostimme päivälipun skytrainiin ja vierailimme Sukhumvitin alueella, katsastimme Victory monumentin alueen ja käväisimme myös night bazaareilla. Victory monumentin alue oli aivan tukossa, koska sieltä näköjään lähti paikallisten kyydit kotopuoleen viikonlopun viettoon. Löysin taas hyviä uusia ostospaikkoja, eli ton Victory monumentin lähistön ja Nanan (mielestäni Sukhumvitin alueella). Täytyypä palailla noihin paikkoihin ku tullaan sitten joskus Bangkokiin ennen kotiin lähtöä.

Pysähdyimme illalla vielä hetkeksi ihmettelemään Siam Paragon -ostoskeskukselle kun siellä palkittiin vuoden 2010 muotisuunnittelijoita. Oli kyllä niin erikoista porukkaa liikenteessä, että tuntu ku ois ollu vierailulla eläintarhassa. Mekin kyllä erotuimme joukosta (emme eduksemme) likaisten mustien jalkojemme ja rötkövaatteidemme kanssa.

Palattuamme siis vihdoin ihanaan Bella Bellaamme, huomasimme hotellin respassa kyltin FULL! Meillä on varattuna huone enää huomiseen ja tarkoitus oli olla vielä sunnuntaihin. Vähän myöhässä ollaan siis taas liikkeellä ku ei tajuttu paikan olevan näin suosittu. Huomenna aamulla sitten selviää, pitääkö meidän vaihtaa guest housea vikaksi yöksi :(

perjantai 22. lokakuuta 2010

Perillä Bangkokissa

Vihdoinkin päästiin reissun päälle. Lennettiin siis eilen Bangkokiin Amsterdamin kautta. Ilman sydämentykytyksiä ei tästäkään lentomatkasta selvitty. Alkumatka Amsterdamiin sujui melko mukavasti, mutta 15 minuuttia ennen laskeutumista alko tapahtua. Antti huomasi lentokoneen näyttöjärjestelmästä, että kone kääntyi yhtäkkiä takaisin Helsinkiä kohti. Siinä porukka sitten rupesi pohtimaan mitä kummaa oli tapahtumassa. Onneksi kerkesin saamaan vain pienen hien pintaa, sillä melko pian kapteeni sitten kuulutti, että Schipholiin ei voi laskeutua ukkosmyrskyn takia ja polttoaine ei riitä pörräämiseen, joten olivat ohjaamossa lyöneet viisaat päänsä yhteen ja päättäneet viedä meidät tutustumaan Rotterdamiin! Oi mahtavutta! Siellä en olekaan vielä päässyt käymään. Ilmoittivat vielä, että Rotterdamista saataisiin bussikyyti Amsterdamiin ja tuo matka kestäisi tunnin verran. No ei hätää! Meillä oli muutenkin tiukka vaihto ja oli rinkkoihin läntätty nuo nopean vaihdon punaiset tarratkin. Kai sitä nyt yhden Rotterdamin reissun kerkeisi vielä tehä. Koneessa alkoi tunnelma kiristyä ku lähes jokainen jamppa oli suunnitellut poistuvansa Amsterdamista muutaman tunnin sisällä. Ympärillä alkoi syntyä jo perheriitojakin ku eräs nuorukainen syytti parempaa puoliskoaan siitä, että tämä naisihminen ei ollut suostunut ottamaan suoraa lentoa ja tässä sitä nyt sitten oltiin. Kun oltiin hetken aikaa matkattu kohti Rotterdamia, ilmoitti kapteeni, että Amsterdamiin olikin alettu päästää taas porukkaa ja me saimme luvan tulla! Ehkä me kuitenkin kerittäisiin!

Laskeutumisen jälkeen juostiin sitten C-terminaalista F-terminaliin ja kerittiin Bangkokin koneeseen. Turvatarkastuksen tyypit nauroivat meille kun naamat punaisina ja henkeä haukkoen tulimme portille. Kyselivät vaan et oliko meille mahdollisesti tullu vähän kiire. HEH HEH! Kone Bangkokiin lähti onneksi vain puoli tuntia aikataulusta jäljestä. Ihme kyllä tämä pitkä lento sujui täydellisesti. Olin ihan lumoutunut lentokoneen viihpaketista. Ei kerinnyt lentopelkoakaan pohtia kun yritti tehä ennätystä tetriksessä.

Päädyimme Bangkokissa Bella Bella Riverview -guest houseen. Bella Bella sijaitsee (aivan kuten nimestä voi päätellä) lähellä Chao Phraya -jokea. Alue on mukavan rauhallista, sillä tässä asuu paljon paikallisia. Hinta ei ole paha, sillä 2-hengen huone omalla suihkulla ja veskillä kustantaa 300 bahtia/yö. Eilen illalla ei kovinkaan ihmeellistä tullu tehtyä. Käytiin kana-riisi -illallisella, joka maksoi 30 bahtia/annos.

Aamulla nautimme aamupalan läheisessä puistossa, jossa vanha mamma paistoi meille herkulliset omeletit. Aamupalan jälkeen suunnattiin sitten sulattelemaan ruokaa  Lumphini -puistoon, jonne pääsi täältä meidän nurkilta suoraan paikallisbussilla. Puisto oli hieno. Törmättiin siellä mukaviin otuksiin (kuva alla), joista tuli otettua melkoinen määrä kuvia.

Puistossa oli jopa kuntosali! Saimme hoidettua myös jalkapohjien akupunktiopisteitä, kuten kuvista voi nähdä.


Kävelyretken jälkeen ajelimme skytrainilla MBK-ostoskeskukseen, josta ostimme nettiliittymän. Tikku maksoi 1200 bahtia ja päälle tuli 50 tuntia surffailuaikaa. Uusi kortti kuulemma maksaa 170 bahtia ja niitä saa ostettua sitten 7-Eleveneistä. On tää kyllä melkosen kätevää ku on oma läppäri mukana, että onneks tuli otettua (nyt ku sanon näin ni eiköhän voro tän kohta vie ja sit ei ollakaan enää tyytyväisiä).

Illalla löysimme kävelyreissulla buffetin, jossa sai syödä 59 bahtilla niin paljon hyvää ruokaa ku jaksoi. Hintaan kuului myös vesi ja kolmea erlaista mehua. Antti lähti santsikierrokselle ja silloin buffettia pitävä nainen tuli kysymään multa miks mä en hae ruokaa lisää. Sanoin että oli niin paljon kaikkea ihanaa, että ekalla kierroksella lautanen tuli jo ihan täyteen. Nainen oli tyytyväinen vastaukseeni ja kuulustelu päättyi :D

Meidän piti suunnata seuravaksi Ayatthayaan, mutta saapi nähä kannattaako sinne mennä. Olemme kuulleet paikallisilta ja nähneet pari lehtikuvaa tulvista. Ayatthayassa on ilmeisesti vatsaan asti vettä. Tällaisia tulvia ei kuulemamme mukaan ole ollut useampaan vuosikymmeneen. Rankkasateiden ja tämän myötä myös tulvien odotellaan saapuvan myös Bangkokiin viikon kuluessa. Jos näin käy, kannattaa meidän varmaankin vaihtaa majapaikkaa pois tästä joen vierestä :D

Kai sitä täytyy tästä suunnistaa nukkumaan, että aamulla jaksaa taas lähteä kylille ihmettelemään. Muistakeehan te kaikki siellä Suomessa jumittavat pukea pipot ja villasukat, jotta ette palellu. On kuulemma ollu kylmää ja kovin tuulista ilmaa sielläpäin. Mä meen laittamaan vähän kovemmalle tota tuuletinta, etten ihan sula tänne sänkyyn. Öitä!

lauantai 16. lokakuuta 2010

Kiirettä pitää!

Onpas ollut aikamoista meininkiä viimiset viikot. Nyt on kuitenkin tentit tentitty ja viimeinen työvuoro lusittu, eli nyt vois pikkuhiljaa siirtää aatokset kohti tulevaa reissua. Ennen lomaa täytyisi kuitenkin vielä suoriutua kunnialla huomisesta morsmaikun roolista. Melko jännittävää :D

Tässä on muutama viikko tuntunut ihan siltä, et tekis muuttoa kun on pitäny kaappeja siivoilla vuokralaista varten. No tulipahan tehtyä kunnon suursiivous ja pääsin kyllä eroon melkoisesta määrästä turhaa roinaa (täytyypä tosiaan välttää tällä kertaa Chatuchakin-markkinoita ettei vaan tuu haalittua lisää kaapin täytettä).

Joka kerta reissussa ollessa oon huomannu et oon pakannu mukaan aivan vääränlaisia vaatteita. Loppujen lopuksi on tullut käytettyä niitä muutamaa hyväksi havaittua vaatekertaa ja loput on kantanut takaisin kotiin käyttämättömänä. Toivottavasti olen edellisistä kerroista viisastunut ja tajuan jättää kaiken ylimääräisen pois. Ostin viime kesänä Chiang Maista muutamat  mukavat löysät 3/4-housut, joita sitten käyttelin lähes yksinomaan sen 4 viikon aikana. Noi housut lähtee siis ehdottomasti mukaan tälläkin kertaa. No helppohan tonne on kuitenkin pakata ku ei tarvii pelätä et palelee.

Pohdin pitkään jaksanko ottaa miniläppärin mukaan ku siitä on sit kuitenki huolta. Taitaa se nyt kuitenki lähteä matkaan kun onhan se niin kätevä. Täytyy vähän selvitellä vielä tota liittymäasiaa.

No tää mun tarinointi on nyt sellaista tasoa et parempi varmaan lopetella ja siirtyä hiomaan vielä huomisia tanssikuvioita. Tulee pitkä yö :D No ei se unimasa taida mua muistaa ens yönä kuitenkaan.