Tänään mä sitten vihdoin uskalsin valaista mun pomoa tästä tulevasta reissusta. Oon ollu tässä vuoden verran kaupassa töissä opiskelun ohella. Psyykkasin itseäni ihan hullun lailla taukohuoneessa ennen vuoron alkua et uskaltaisin avata suuni! Mikähän tollasen tavallisen asian kertomisessa voi olla niin kauhian jännittävää?
Sydän takoen mä sitten painelin pomon luo ja kerroin uutiseni. Eikä se pomo sit käynykään mun kimppuun vaan sano et suunnitelma kuulostaa aivan mahtavalta. Siitäkös mä sit meninkin aivan hämilleni! Pomo kuulosti niin ilahtuneelta et mä pelästyin sen olevan aivan onnesta soikeena ku pääsee musta eroon. Hetken mä vaan seisoin ja toljotin tätä pomomiestä huuli pyöreenä. Sain mä sit onneks puhekyvyn takaisin ja mun suusta tuli: "Mitä tää nyt sit oikein mun kohdalla tarkottaa?". Olin niin sekasin etten muista mitä se tohon vastas mut lopputulos kuitenkin oli et mul on sit heti töitä tiedossa ku tullaan huhtikuussa takasin. AIVAN MAHTAVAA! Tosi vapauttava fiilis ku tietää nyt ettei tartte palata aivan tyhjän päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti