keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Mae Phim

Tervehdys toverit! Jebbe on ollut tässä joululomalla ja nyt taas paluu arkeen :D Tämä pätkä ois sitten omistettu sulle Kati! Eli pääsimme tosiaan monen mutkan kautta Mae Phimiin. Matkan olis tosiaan voinut tehä paljon helpomminkin, sillä Bangkokista olis tullu suora minibussi Ban Phehen ja siitä pääsee sitten kätevästi lavataksilla Mae Phimiin (24 km). No me nyt sitten jostain syystä haluttiin tehä tämä matka taas vaikeimman kautta ja enemmähän ton säädön takia myös kului sitten myös rahaa. No perille päästiin kuitenkin ja se oli kait pääasia.

Perille päästyämme emme sitten saaneet Antin vanhempia kiinni kun jostain syystä ei linjat toimineet. Minä siinä sitten lähin reippaana likkana ettimään yöpaikkaa ja aivan kuten olimme aatelleetkin, ei Mae Phimistä löytynyt yhtä edullista paikkaa ku muualla on ollu. Kiersin varmaan joka ikisen guest housen, joka kylältä löyty. Kävellessäni Mae Phimin rantakatua pitkin, joka on paikan ainut katu, törmäsin sitten sattumalta Antin vanhempiin. He olivat jo meidän onneksemme löytäneet meille valtavan hyvän guest housen, joka oli aivan uusi ja älyttömän siisti (Rim Talay, 750 B/yö). Paikka oli ruottalaisen miehen pitämä. Mies oli mulle aluks vähän loukkaantunut, ku olin jo itekseni käynyt häneltäkin huoneen hintaa kyselemässä ja olin sanonut huoneen olevan meille vähän liian kallis, joten en sitten vaivautunut katsomaan huonetta. Ymmärrän kyllä, että mies oli paikastaan tosi ylpeä, sillä olivat juuri saanet paikan avattua vaimonsa kanssa marraskuussa ja oli kyllä siisti paikka. Kovasti kehuin miehelle paikkaa ja mies muutti asenteensa mua kohtaan ja juttelimme jo toisena päivänä vaikka mitä. Lupasin mainostaa miehen hienoa guest housea ja hän antoi luvan laittaa pari kuvaakin.

Yhteinen oleskelutila                                  Meitin huone

Mae Phim on siis ollut lähinnä Bangkokilaisten suosiossa, sillä sinne pääsee niin kätevästi Bangkokista viikonloppua viettämään.  Antin vanhemmat olivat olleet meitä ennen jo useamman päivän Mae Phimissä ja he kertoivat, että viikolla oli ihan kuollutta ja vasta viikonloppuna enemmän porukkaa ja meininkiä. Paikkahan on tosi pieni, sillä se käsittää vain tämän yhden kadun, mutta me viihdyimme oikein hyvin. Mae Phimiin on alkanu yhä enemmän tulla myös länkkäreitä, sillä sinne ilmestyy koko ajan enemmän ja enemmän loma-asuntoja.

Rannan puolella katua on useita ruokapaikkoja, joten valinnanvaraa kyllä on. Jos thairuoka alkaa kypsyttämään, saa Tequila Sunrise -ravintolasta (sekin jonkun ruottalaisen omistama) aivan valtavan isoja ja hyviä pihvejä ja aivan järkyttävän kokoisia salaattiannoksia. 


Ranta on kiva ja valtavan pitkä, mutta ikävä kyllä vähän roskainen kun paikalliset tykkäävät viettää rannalla piknikkiä ja jättävät sitten kaikki roskat lojumaan. Rannalla ei ole kuin yksi hotelli (yksityinen ranta heillä), joten ei ole hotelleja huolehtimassa rannan siisteydestä. Yksi ukko nähtiin haravoimassa roskia, joten hänellä riittää työtä.


 Mae Phimissä on myös ihan oma nähtävyyskin eli yksi temppelikin paikasta löytyy. Temppelissä on oikein mukava vanhempi munkki, joka pitää vieraista ja tykkää olla valokuvattavana. Mae Phimistä pääsee kätevästi tekemään erilaisia retkiä lähiympäristöön. Vuokrasmme Antin kanssa yhtenä päivänä mopedin ja kävimme pyörähtämässä Ban Phessä, josta löytyy sitten vähän enemmän kauppoja, apteekki ja pankki, jos palveluja tarvitsee. Ban Phessa on muutama satama, joista kulkevat laivat puolessa tunnissa Koh Sametin saarelle (meno-paluu 100 B ja luonnonpuistomaksu 200 B/hlö. Ban Phessä näkyi olevan myös ihan ison näköinen Rayong Aquarium, joka olis voinu olla ihan käymisen arvoinen. Kävimme mopedilla myös Klaengissa, joka on sitten Mae Phimista vastakkaiseen suuntaa kun tuo Ban Phe. Klaeng on 15 km päässä Mae Phimistä ja tuolta löytyi jo sitten iso kauppa eli vanha kunnon Tesco Lotus. Ja olihan tossa kauppakeskuksen kyljessä myös ihan KFC:kin jos tulloo pikaruokanälkä :D Ajaessamme Klaengista takasin Mae Phimiin, poikkesimme vielä katsomaan, millanen paikka on Laem Son. Laem Sonissa oli kiva puistikko rannan tuntumassa, josta on mukava katsella kalastajia työssään. Lisäksi Laem Sonissa oli ihana pikkuinen kalastajakylä, jossa kävimme pyörähtämässä. Rayong olisi ollut kanssa hyvä retkikohde, mutta kaikkeen ei aika riitä. Ai ja tietty iki-ihana Pattaya eli kaverien kesken Pattijoki, olis ollu sekin aivan likellä :D

Laem Son
Kaloja kuivumassa

Näkymä Mae Phimin temppeliltä                               Ananasviljelmä

tiistai 21. joulukuuta 2010

Chiang Rai yllätti positiivisesti!

Päätimme sitten hetken mielijohteessa matkata tiistaina Chiang Raihin. Moni ei kuulemma ole paikasta tykännyt ja se kai onkin enemmän toiminut läpikulkupaikkana Laosiin matkaaville. Me kuitenkin pidimme paikasta kylmistä ilmoista huolimatta! Jouduimme hieman tekemään töitä majapaikan kanssa, sillä useat paikat olivat jo täynnä! Löysimme kuitenkin sijaintia lukuun ottamatta (tyttökadun varrella) oikein hyvän guest housen (Orchids Guest House), josta sai aamusta itaan teetä/kahvia ja kaakaota ja oli ilmasta WiFiä sekä myös ilmainen yhteiskäytössä , 450 B) oleva kone. Tiistaina kävästiin myös iltamarkkinoilla, jotka olivat kyllä huomattavasti mukavammat kuin Chiang Maissa.

Antti päätti tiistai-iltana, että oli aika mennä karvariin. Löysimme paikan, jossa oli sen verran vakuuttavan näköinen miesparturi, että Antti uskaltautui kynittäväksi. Kumma kyllä perinteisiä thaimiesten tukkamalleja suosivat paikat eivät Anttia miellyttäneet! Antin tukasta tuli kyllä älyttömän hyvä. Parturin tyylitaju selittyikin sillä, että hän oli omistanut yli 10-vuotta liikkeen Bangkokissa. Puhuessamme siinä kaikenlaista, sivusimme myös blogiani ja parturimies innostui kovasti mahdollisuudesta mainostaa liikettänsä. Eli kun tietenkin menette käymään Chiang Raissa, niin käykää pistämässä tukkanne kuntoon Nuang Hair Designissa. Herra Nuangin parturi-kampaamon tarkempaa osoitetta kysyessäni, Nuang sanoi, että tämähän on tässä melkeen vastapäätä Wieng Inn -hotellia.

Keskiviikko kierreltiin ympäri ämpäri kaupunkia ja nähtiin esimerkiksi erittäin viehättävä junakirjasto ja paikan kuuluisin temppeli Wat Phra Khaeo. Temppeli on tunnettu arvokkaasta Smaragdi-buddhastaan, joka löydettiin vuonna 1434. Buddha on kuitenkin tällä hetkellä paremmassa tallessa Grand Palacen kuninkaallisessa kappelissa Bangkokissa. Alueella oli temppeli (Ho Phra Yoke), jossa sijaitsee Chiang Rain buddhaksi nimetty jadebuddha. Jadebuddhatemppeli oli ehdottomasti erikoisin, jossa olen vieraillut (vihreät valot temppelin seinillä). Kävimme myös pitkähäntävenesatamassa katselemassa retkikohteita, mutta pelkästään yhteen kohteeseen maksoi 800 B/hlö/meno-paluu, joten jätimme väliin. Paluumatkalla söimme joenvarrella olevassa ravintolassa ja ainut mikä tilauksestamme tuli oikein oli kokispullo. Muuten kanan tilalla tarjoiltiin kalaa, riisiä emme saaneet ja sitten tuli jotain mitä emme olleet tosiaan edes tilanneet. Kaiken huipuksi lasku oli kovin tähän mennessä, eikä ees nälkä lähteny :(


Junakirjasto

Ho Phra Yoke
 Olimme kumpikin halunneet vierailla Chiang Saenissa, sijaitsevassa opiummuseossa ja olimme miettineet, josko torstaina kävisimme bussilla Chieng Saenissa. Olimme löytäneet myös muutaman muun mielenkiintoisen vierailukohteen ja ajattelimme käydä vielä kyselemässä, millaisia retkiä matkatoimistoilla olisi tarjottavana. Pääsyimme toimistoon, jossa erittäin mukava ukkeli sanoi heti, että hän räätälöi meille juuri sellaisen retken kun haluamme. Aivan loistava tarjous ja tähän tietenkin tartuimme. Palatessamme keskiviikkoiltana majapaikkaamme, sanoi paikan työntekijä, että meidän on ehdottomasti suunnattava illalla ruokafestareille, jotka järjestetään vanhalla lentokentällä (13.12.-19.12.). Ruokafestareilla oli hirveesti porukkaa ja aivan älytön määrä ruokakojuja.


Ruoka-annokset maksoivat noin 20-50 B ja tilasimme tietenkin vaikka mitä hyvää. Festareilla oli esiintyjiä ja erillaisia pelejä. Pelit koukuttivat Antin täysin ja erityisesti peli, jossa piti saada 7:llä tikalla saada rikottua 7 ilmapalloa.



Torstain retki oli aivan mahtava! Saimme kuskiksi tosi mukavan 20-vuotiaan poitsun ja hänen vapaapäivää kokin  hommista viettävän likkafrendinsä. Poika soitti koko päivän lempimusaansa (Linkin Parkia, Rihannaa ja jotain R&B:tä), jota tietenkin sitten erehdyimme kehumaan ja kasettia kuunneltiinkin sitten repeatina koko päivän (tyttöystäväkin piti ainoastaa thaimaalaisesta musiikista) :D  Erehdyin myös kehumaan poitsun ajotaitoja ja siitähän tuo innostuikin ajamaan kunnon rallia huonokuntoisella tiellä. On kyllä hassua, miten taikauskoisia nuoretkin ihmiset täällä ovat. Satuin ihmettelemään sitä, kuinka koirat täällä ulvovat öisin kuin sudet. Poika kertoi, että tämä johtuu siitä, että koirat näkevät haamuja ja rupeavat ulvomaan. Poika neuvoi, että jos halusi nähdä haamuja, tuli hieroa ensiksi ulvovien koirien luomia ja sitten omia luomia ja näin vainajien näkeminen oli mahdollista.

No mutta nyt varsinaiseen retkeen. Eli ensiksi kävimme valkoisella temppelillä (Wat Rong Khun) Temppeli oli tosi upea, mutta turisteja oli niin paljon, että hyviä kuvia oli vaikea saada.




Poitsu sanoi, että seuraava kohde on hänen lahjansa meille (varmaan muille tuttu, mutta me emme olleet kuulleet). Poitsu vei meidät mustalle temppelille ja tämä paikka oli kyllä kiehtovin, jossa olen ikinä ollut. Tunnelma paikassa oli niin erikoinen, etten osaa sitä kuvailla. En kyllä haluaisi vierailla paikassa yöaikaan, sillä sen verran pelottava se oli.




Paikan useat rakennuket on suunnitellut taitelija Thawan Duchanee. Taiteilija oli kuin olikin paikalla silläkin hetkellä! Hän oli kuitenkin niin hieno henkilö, että hänen työskentelyään ei saanut mennä seuraamaan. Taiteilija piti kiertää tosi tosi kaukaa ja alueella piti olla aivan hiiren hiljaa, jotta taitelijan työteko ei häiriintyisi. Voi  millasia paikkoja sitä onkaan olemassa!

Taiteilija työn touhussa                            Kirjasta otettu kuva taiteilijasta

Kävimme reissulla myös ei niin ihmeellisessä apinaluolassa ja se siitä sitten. Mukava oli käydä Thaimaan ja Myanamrin rajalla (Mae Sai) ja Golden Triangelissa (Thaimaa-Laos-Myanmar), josta näki Laosiin ja Burmaan (paikka oli Chiang Saenissa). Chiang Saenissa oi myös tosissaan se entisen huumeparonin Khun Sanin kotimuseo (212 House Of Opium). Museon näyttely oli kiinnostava, mutta aivan niin kuin olimme kuulleetkin, se käsitteli enemmän opiumia ja itse Khun Sanista oli vain hyvin vähän tietoa. Chiang Saenin kaupungin kuuluisat rauniot eivät enää herättäneet ikävä kyllä suurempaa ihmetystä, sillä Ayutthaya oli jo tämän tehnyt.




Perjantaipäivä oli ihan älyttömän kylmä (ei ehkä niin ku teillä siellä mutta kuitenkin) ja päätimme käyttää päivän ihan vaan kävellen ympäriinsä. Mua oli jo pari päivää hämännyt kyltti: Chiang Rai Beach 5 km ja  halusin kyllä käydä kattomassa, mtä toi ranta nyt oikein tarkottaa! Kävelymatka kesti ihan ikuisuuden ja aloin jo vähän epäillä, osaavatko nämä ihmiset mitata matkaa ollenkaan. No ei se liikunta kyllä tosiaan pahaa tee! Kävellessämme alkoi joku ihme stetson päinen ukkeli viitoilla meille toiselta puolelta katua ja kun emme pysähtyneet, alko ukkeli myös vihellellä pillillä saadakseen huomiomme. Pakkohan meidän olis sitten käydä kysäsemässä, mikä hätä ukolla oli. Ei ukolla mitään hätää ollut, mutta olisi vaan haluunut meidät juomaan hänen ja hänen ystäviensä kanssa viskiä klo 12 päivällä! Useista pyynnöistä huolimatta, onnistuimme pääsemään eroon näistä anteliaista immeisistä ja matka jatkui taas. Chiang Beach tarkoitti siis joen rantaa. Aluksi paikka näytti ihan hylätyltä ja ränsistyneeltä, mutta pienen kävelymatkan päässä oli useita ihania "rantakuppiloita". Paikka olisi ollut aivan täydelline, jos vain aurinko olisi muistanut meitä. Joen toisella puolen kohosivat upean näköiset vuoret ja joen virtausta oli aivan ihana katsella. Ajattelimme pysähtyä yhestä kuppiloista ja vetäsrtä lounaan puoliksi. Loppujen lopuksi lounas jakaantui kolmelle, sillä paikalle tepsutteli isojen tissiensä kanssa hyvin nälkäinen äitikoira.

Chiang Rai Beach

Iltasella menimme käymään pizzalla. Paikkaa piti nuori thaimies vaimoineen. Omistajalla oli kaksi pientä poikaa, joita äiskä lähti sitten jossain vaiheessa nukuttamaan. Ravintolassa ei ollut meidän lisäksi muita, mutta jossain vaiheessa omistajan äiti tupsahti viereiseen pöytään. Äiskä oli tosi kova juttelemman ja hän osasi hyvin englantia, kun oli työskennellyt melkein 30-vuotta ravintolassa Bangkokissa. Juteltiin kaikenlaista ja äiskää nauratti kovin ku meillä oli niin tuore avioliitto takana. Nainen kysyi minulta haluaisnko saada lapsia kun olen jo tämän ikäinen. Sanoin, että pari lasta olisi kyllä mukava saada. Nainen taputteli minua olkapäälle ja sanoi, että kun hänellä ja hänen pojallaan oli kerran kummallakin 2 poikaa, niin hän toivoi minulle tyttöä ja poikaa. Nainen taputteli mua olkapäälle ja pyysi mua lupaamaan kaksi kertaa, että tulisin näyttämään hänelle poikaa ja tyttöä. Lopuksi nainen vielä sanoi, että hän toivoi kovasti, että on vielä elossa sitten kun minä tulen lapsieni kanssa :)

Chiang Raissa oli käynnissä myös koululaisten bambusoitin tapahtuma


Perjantai-iltana alkoi sitten bussimatka kohti Bangkokia. Yleensä olemme näköjään aina onnistunnet ostamaan liput firmalta, joka tunkee meidät "VIP-busseihin" Nyt matkasimme A1- luokan bussilla (Siam First Line) ja tämä osottautuikin paljon paremmaksi valinnaksi. Bussissa tarjoiltiin pientä välipalaa ja matkan hintaan sisältyi ruokailu pysähdyspaikalla (otimme vain juomat ku toi ruoka ei oikein maistunu :D). Bussi oli tosi siisti ja missään ei oo selkänojat menneet noin alas. Bussissa oli mytös niin paljon tilla, että saimme vallattua kummallekin 2-paikka ja matka sujui tosi lepposasti. Matka jatkui sitten Bangkokista kohti Mae Phimia ja tämä osuus ei sujunutkaan ihan niin kätevästi. No en jaksa alkaa selostaa matkaa takemmin, mutta kuitenkin teimme sitten melkosen lenkin ja kävimme jopa kääntymässä Pattayallakin!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Chiang Mai - Pohjoisen Ruusu

Olipas melkonen keikkailta sitten sillon keskiviikkona ku meni torstai ihan huilatessa! Kyseltiin torstaina bussilippuja Chiang Maihin, mutta kaikki minibussit oli täynnä ja lipunmyyjillä ei ollut hajuakaan siitä, ajaako paikallisbussi perjantaiaamuna (ilmeisesti perustuslainpäivän takia). Kaikesta huolimatta pakkasimme kamamme heti aamusta perjantaina ja lampsimme bussiasemalle. Meidän onneksi bussi tosiaan lähti Chiang Maihin klo 9. Antin vanhemmat olivat jo ennättäneet meitä ennen Chiang Maihin ja perjantai kuluikin täysin kuulumisten vaihtelussa.

Viimeksi kun olimme Chiang Maissa, meiltä jäi näkemättä ehkä koko paikan tärkein temppeli Doi Suthep. Temppeli sijaitsee korkealla vuorella, joten tähän reissuun pitää varata ihan oikea taksi (tuk tuk ei hommaan kykene). Satuimme tekemään vierailun juuri ruuhkaisimpaan aikaan kun oli juuri nämä pyhät (pe oli siis se perustuslainpäivä). Thaimaalaisia oli saapunut sankoin joukoin Chiang Main lähiseuduilta. Aluksi väkimäärä vähän kauhistutti, mutta loppujen lopuksi temppelialueella kävi ihan mukava vilske. Ilmeisesti juuri pyhien kunniaksi (tai ihan vaan ku oli lauantai) temppelialueella oli paikallisten koulujen musiikki- ja tanssiesityksiä. Antin äiskä Päivi sai mut kokeilemaan onnentikkujen "heittämistä" ja kyllä kannatti, ku saamani ennustus oli niin hyvä! Saamani tikku nro 17:n ennustus kertoi, että kaikki rakastavat mua ja haluavat tavata mut, voitan mahdollisen oikeudenkäynnin (tätä ois tarvittu jo Krabilla) ja kaiken huipuksi tulossa olis myös vauvapoika :O No johan on luvassa hässäkkää!


Tällä lauantairetkellä käytiin myös Bhubing-palatsilla. Bhubing-palatsin kerrotaan toimivan kuninkaallisen perheen talvipalatsina, kun he tänne eksyvät ja myös majatalona muista maista saapuville siniverisille. Alueen puutarha oli kyllä vierailun arvoinen (rakennuksiin ei tietty päässy sisälle). Käytiin vielä tällä reissula Meo heimon kylässä. Kylän alkupää oli sitä tavallista krääsäkojua, mutta 10 B maksulla pääsi kyllä vierailemaan ihan kauniissa puutarhassa. Paikallisten hitti näytti olevan Meo heimon perinnepukujen vuokraus (30 B) ja toistensa valokuvaus nämä puvut päällä :)


Sunnuntaina tehtiin sitten hieno retki Doi Inthanonin kansallispuistoon. Kansallispuistoon oli noin 2 h ajomatka ja tämä taittui mukavasti yksityisellä minibussilla. Ensimmäinen rasti oli thaimaan korkein huippu eli 2145 metrin korkuinen Doi Inthanon Mountain. Matkalla huipulle alko sitten sataa vettä ja koko huippu oli aivan sumun peitossa. Lisäksi huipulla oli ihan sairaan kylmä (vesisade ei helpottanu asiaa) ja oltiin lähetty hieman liian kevyellä vaatetuksella matkaan. Huipulla oli 2 pagodaa, joista toinen on rakennettu kuninkaan 60-vuotispäivän kunniaksi (harmaa pagoda, 1987) ja toinen kuningattaren 60-vuotispäivien kunniaksi (violetti bagoda, 1992). Sumu kuitenkin pilasi rakennusten katselun ja kuvien ottaminen oli ihan mahotonta. Alueen puutarha olis ollu upea (mitä nyt sumun läpi sai selvää), mut tolla ilmalla ei paljon kiinnostanu jäädä kiertelemään.

Oltiin kaikki aika maassa ku sattu just tällanen päivä retkelle, mut alas mennessä alko onneks ilma vähän paranemaan. Näimme reissun aikana pari tosi upeaa vesiputousta ja viehättävän pikkuruisen kylän, josta oli pakko ostaa ihana siemenistä tehty koru. Reissussa vierähtikin sitten ihan koko päivä. Ensimmäisellä vesiputouksella (100 metriä putoavalla vesiputouksella) kului tahtomattamme lähes 3 h, kun päätimme pitää tässä vaiheessa lounastauon ja ravintolassa ei ilmeisesti tykätty palvella jauhonaamoja. Ruokailuun paloi lähes 1,5 h ja lisäksi käämi useamman kerra. Hieman kyllä jännitti tässä vaiheessa, että olikohan kuski jaksanu meitä vartoa, mutta olihan se.




Kyläpahanen
Tänään koitti sitten jälleen kerran aika vierailla Immigration Officen luukulla. Tämän guest housen, jossa nyt majailemme (Taphae Garden 450 B/yö), omistaja kehotti meitä menemään virastoon heti aamusta. Virasto aukeaa siis klo 8.30 ja olimme perillä ihan vähän yli 8. Paikka oli jo ääriään myöten erilaisten kaavakkeiden ja passien kanssa viuhovia ihmisiä! Jopa vuoronumerot olivat kerinneet jo loppua kesken. Kiva kiva taas! Joku mies sanoi, ettei ollut vielä koskaan nähny virastossa niin paljon porukkaa, eli hyvä tuurihan meille jälleen kävi. Muutama kopsukin meiltä vielä puuttui (ei lukenu netissä et ois tarvinnu), mut sai onneksi viereisestä rakennuksesta 2 bahtilla/kopio. Eli nyt on sitten myönnetty jatkoa 17.1. saakka. Onneks oltiin ajoissa liikenteessä,sillä ku lähettiin, oli jono muodostunu jo parkkikselle asti!


Loppupäivä kulu sitten kaupungilla kävellessä. Paljon kyllä käveltiinki, ku kierrettiin koko keskustaa ympäröivä vallihauta. Matkan varrelta löyty temppeli, jossa nunnat sekä munkit just lounasti. En tiedä oliko meillä kuola poskella, ku temppelin työntekijät tarjos meille ylijääneitä jätskiannoksia. Kyllä kelpas!

Käytiin vanhankaupungin suosituimmassa temppelissä Wat Pra Singissä sekä muutamassa muussa vastaan tulleessa. Löysin myös etsimäni temppelin, jonka buddhasta mulla on tossa blogin ylälaidassa viime kerralla otettu kuva. Nyt on pakko lopettaa kirjottaminen ku tuli niin väsy, ettei ajatus enää kulje :)

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Ruuhkainen Pai

Viimeinen kokonainen päivä Ayutthayassa viettettiin vähän erillaisissa merkeissä. Olimme nähneet kyltin, jossa mainostettiin kelluvia markkinoita sekä vesiteatteria ja sinne mun piti sitten päästä. Poljimme hiki hatussa paikan portille, mutta siinä aloimme sitten empiä kun sisäänpääsymaksu oli 199 B/hlö (n. 5 € ). Saimme kuulla, et hintaan sisälty myös buffa, joten sitten hinta oli ihan OK. Esitys oli aika hassu mut ihan mukava sitä oli katella ku naisilla oli hienot perinnepuvut. Markkinat olivat aika surkeat ja tosi suppeat. Ruoka puolestaan oli erittäin hyvää ja söimme ihan hirveesti.



Markkinoiden jälkeen kävimme vielä kattomassa, josko museo olisi vielä auki. Museo oli tietenkin menossa vartin päästä kiinni (klo 16) mut ystävälliset lipunmyyjät päästivät meidät vielä sisään. Museoonkin pääsi ilmaseksi kunkun synttärien takia. Erityisen mieleenpainuvia olivat museossa olevat kultaesineet. Osa kultaesineistä oli sellaisia, jotka oli saatu takaisin ryöstäjiltä, jotka olivat ne temppeleiltä vieneet.

Lauantaina oli taas anniskelu ravintoloissa kielletty, jotta kaikki olisivat kaljottelun sijaan valmistautumassa sunnuntaina oleviin synttärijuhliin :D Kyllä niitä valmisteluja sitten joka puolella tehtiinkin! Yksikin katu oli täynnä kajareita ja erilaisia hienosti koristeltuja esiintymislavoja. Näitä suuria valmisteluja seuratessa alko vähän harmittaa ku jäätiin kemuista kokonaan paitsi, sillä oltiin tosiaan ostettu jo junaliput Chiang Maihin. Musavehkeet oli sitten saatu viritettyä kadulle tuolloin lauantaina puoleen yöhön mennessä ja sitten ne piti tietenkin testata :D Istuttiin just guest housen yleisellä partsilla ku ilmoille kajahti musiikki aivan älyttömillä desibeleillä! Vähän meitä alko siinä repeilyttää ku käytävälle pölähti yhestä sun toisesta huoneesta aikasin nukkumaan menneitä immeisiä tukat pystyssä meteliä ihmettelemään. Kokivat varmaan melkosen herätyksen. Täällä on tosiaan kaikki mahollista!


Sunnuntai kului sitten aikalailla junassa. Matkan piti kestää reilu 11 h mut tyypillisesti oltiin 1,5 h myöhässä. No oltiin osattu varautua ku viime reissulla Chiang Main juna oli 2 h myöhässä. Junalla on kyllä mukavampi matkustaa ku bussilla, sillä saa paljon paremmin nukuttua, vaikkakin Antti oli tällä kertaa täysin eri mieltä. Mä siis nukuin yöni täysin yksin ja rauhassa yläpedillä, mutta Antin seurana oli ollut jos jonkinlaista vipeltäjää. Jostakin luteista se aamulla valitti, ihanaa. Käväsimme siis Chiang Maissa siis vain toteamassa (vähän kyllä osattiin epäilläkin), että immigration officen työntekijät toipuivat vielä maanantain kuninkaan synttäreistä.


Yöjuna
 Painelimme siitä sitten bussiasemalle ja köröttelimme noin 4 h mutkaista vuoristotietä paikallisbussilla Paihin (lippu makso 72 B = 1,80 €). Maisemat olivat kyllä juuri niin huikeita ku muistelinkin. Olimme Paissa siis 2009 heinäkuussa. Perille päästyämme koimme lievän järkytyksen, sillä paikka oli ihan täynnä porukkaa. Saimmekin kuulla, että juuri joulukuussa tänne vyöryy thaimaalaisia turisteja. Sillon heinäkuussa täällä oli tosi rauhallista. Erään guest housen omistaja sanoi, että paikka on tosiaan myös muuttunutkin paljon lyhyen ajan sisään, sillä tänne pääse nyt myös lentäen ja tästä nainen oli erittäin harmissaan. Jotenki muistelisin, että on tänne lennetty jo pidempäänkin, eli ehkä tämä olisi vielä yhtåä viehättävä tuolloin off-season -aikaan. Iltaisin keskustan kadut ovat aivan pullollaan erilaista Pai-krääsää myyviä kojuja. Onneks keskustan ulkopuolella on aivan yhtä ihanaa ku viimeksikin.

Meillä oli melkonen työ löytää täältä majapaikka, sillä tuntu et oli vaan kalliita paikkoja jäljellä. Käytiin huvikseen kysymässä yöpymisen hintaa siitä paikasta, jossa viimeks oltiin ja nyt hinta oli melkeen 500 B (12,5 €) kalliimpi! Tunnin pyörimisen jälkeen löydettiin onneks oikeen hyvä yöpaikka vähän syrjässä olevasta guest housesta 300 B/yö (7,5 €). En tiedä mikä tän paikan nimi on, sillä se on vaan thai-kielellä. Omistajapariskunta on tosi tosi ystävällinen. Ekana iltanan oli kiikutettu oven eteen tarjotin, jossa oli meille juomavettä ja isäntä ilmoitti heti, että hänellä on kämpässään WiFi, jonka salasanan hän mieleellään luovuttaa meille.

Viime kerralla ihastuimme yhteen ravintolaan kaupungin ulkopuolella, jonne halusimme heti tiistaiaamuna aamupalalle. Onneksi kuppila oli aivan entisellään ja saman pitäjän pitämänä.

Kävimme myös jo viime kerralla tutuksi tulleilla vesiputouksilla: Mor Paeng Waterfall ja Pam Pok Waterfall. Paissa on mukavaa se, että millekään vesiputouksista ei vielä ainakaan peritä pääsymaksua (kuumille lähteille on pääsymaksu 200 B, käytiin jo viime kerralla).

Pam Bokin vesiputous
Voi sitä riemua ku löysin matkalla yhen maiseman, johon viimeksi hullaannuin (kuva diaesityksessä).


Käytiin eilen myös Pai Canyoneilla, jonne oli alettu rakentaa jotain kahvilaa. Kurjaa ku kaikki paikat pitää pilata noilla kuppiloilla ja krääsän myynnillä :( 


Käytiin iltapäivällä toisen maailmansodan muistosillalla, joka meiltä viime kerralla oli menny ihan täysin ohi ja eksyimme suloiseen Pam Bokin kylään.


Tiistai-ilta oli tosi viileä (meni alle +20:n), mut silti näin suomalaisena tuntu hieman liiotellulta, et porukka käveli kadulla toppatakit ja villapipot päässä!

Tämä päivä meni sitten vähän harakoille ku ei päästy mihinkään, minne oltiin aiottu mennä. Ensimmäinen kohde oli Hua Chang Waterfall, jonne ajettiin varmaan 6 km huonokuntoista tietä ja käveltiin varmaan tunti metikössä ja kahlattiin useita kertoja joen yli. Polku alko tunnin jälkeen näyttää siltä, ettei siellä oo hetkeen kävelty (eikä missään ollu mitään viittoja), joten usko loppui ja käännyimme takasin.


Toka paikka oli Maeyen Waterfall. Ajotie päättyi hippien pitämään kuppilaan ja kysyimme heiltä neuvoa vesiputouksille. Hipit sanoivat, että sinne on useamman tunnin matka, joten tänään ei kannata enää lähteä (myöhemmin kuultiin et oli kai vaan tunnin patikoinnin päässä). Hipit kuitenkin sanoivat, että jos olisimme aamusella kävelleet viellä tunnin pidempään, ni olisimme päätyneet Hua Chang -vesiputouksille, juuri näin. He kyllä myönsivät, että maasto on hankalaa. Kyllä muakin kieltämättä hämävähän tepsutella metikössä ilman umpinaisia kenkiä. Jäimme sitten istuskelemaan hetkeks aikaa näiden rastasällien mainioon kuppilaan ja rapsuttelimme kivoja kisuja ja ihailimme heppoja.

No nyt täytyy lopettaa ku tänään mennään Bepopiin kuuntelemaan bändejä ja pitäsi keritä vielä syömään ennen ku eka bändi alottaa klo 22.00!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Apinoiden pääkaupunki Lopburi

Kuivan kauden aikaan (tammikuu-maaliskuu) saapuu noin miljoona pyhinvaeltajaa Saraburissa sijaitsevalla Wat Phra Phutthabatin temppelille, jossa on hyvin pyhä buddhan jalanjälki. Me teimme oman pyhiinvaelluksemme jo hyvissä ajoin eli tämä tapahtui eilen torstaina.

Vaelluksella ei ollut tunkua

Legendan mukaan 1600-luvun alkupuolella Ayutthayan kuningas King Song Tham lähetti buddhamunkkeja Sri Lankaan palvomaan kuuluisaa buddhan jalanjälkeä. Munkkien suureksi hämmästykseksi Sri Lankalaiset kyselivät, miksi ihmeessä munkit olivat vaivautuneet niin pitkän matkan päähän. Sri Lankkalaiset kertoivat, että muinaisten kirjoitusten mukaan buddha olisi kävellyt Thaimaan läpi ja heillä olisi buddhan jalanjälki omalla takapihallaan. Kun Song Tham kuuli tämän, alkoi jalanjäljen etsintä välittömästi. Jalanjälki löytyi kuitenki vasta 1623 erään metsästäjän toimesta. Tarinan mukaan metsästäjä raotti pensasta ja löysi jalanjäljen. Jalanjäljellä oli parantava vaikutus ja metsästäjä parani välittömästi vaikeasta ihosairaudesta.

Aloitimme pyhiinvaelluksen vaihtamalla ensiksi kamamme parempaan guest houseen, joka lähti samalla hinnalla kuin ensimmäinenkin (P.U. Guest House on tämä uusi). Tässä vaiheessa kello oli jo 15 vaille 8 ja meille tuli hirveä hoppu ehtiä 8.27 lähtevään junaan (seuraava vasta 11.30). Tämä vanhakaupunki on siis jokien ympäröimä, joka tekee tästä siis saaren. Täältä menee autoille tarkoitettu silta sinne puolelle, jossa uusi kaupunki on, mutta kevytliikenne kuljetetaan  joen yli veneellä. Onneksi laiturilla oli vene odottamassa ja pääsimme joen yli samantien (joen ylitys 4 B/hlö). Turhaa kiirehdimme, sillä juna lähti 20 min myöhässä. Ehdimme ennen junan lähtöä käydä kyselemässä junalippuja seuraavaan kohteeseen Chiang Maihin. Onneks kävimme kysymässä, sillä noi nukkumavaunut on niin suosittuja, että seuraavat vapaat paikat olivat vasta sunnuntaille.


Juna Lopburiin maksoi 20 B/hlö ja matka kesti 1 h (nopeampi juna). Kävelimme sitten Lopburin asemalta bussiterminaaliin (ois voinu löytyä lähempääkin bussi mut ei löyretty) 2 km matkan ja Antti alko jo vähän siinä matkalla kiukutella ku oli suostunut mukaan tälle mun järjestämälle pyhiinvaellusmatkalle (oli tosi kuuma päivä). Temppeli sijaitsee siis Saraburin alueella ja sinne menivät minibussit numerolla 104 (matka makso kai 25 B/hlö). Matka oli jotain päälle 15 km tuolta Lopburista. Sisäänpääsy Wat Phra Phutthabatiin makso 30 B ja oli kyllä maksamisen arvonen. Jalanjälkeä vartioi 2 naista ja se oli niin pyhä, että mut käskettiin heti istumaan ku yritin ottaa jäljestä kuvan seisaaltaan (en siis saanu oikeen hyvää kuvaa). Jalanjäljen äärellä sai siis olla vaan polvillaan. Ihmiset heittelevät jalanjäljen päälle rahoja ja jotkut jopa ottavat sen takaisin onnenamuletikseen. Näin ei kuitenkaan näiden äärimmäisen tarkkaavaisten vahtien takia voinut tällä kertaa tehdä ja en saanut onnenlanttia.

Wat Phra Phutthabat                                                                      Siellä se jalanjälki nyt sit olis


Kapusimme alueella olevalle vuorella sijaitsevalle temppelille (rakastamme näköjään rappusia), jota emme kyllä olisi löytäneet ilman paikalla ollutta opasta. Temppeli sijaitsi hienossa luolassa, jossa asusteli lepakoita.


Kun temppeli oli kierretty, matkasimme takaisin Lopburiin ja kuski suostui onneksi viemään meidät keskustaan asti. Lopburi on siis apinoiden pääkaupunki täällä Thaimaassa ja niitä oli kyllä ihan älyttömästi. Näissä veitikoissa oli katsomista, ku ne pöllivät ihmisiltä vaikka mitä. Thaimaassa tuntuu jokaisella olevan lava-auto, ja tämähän sopii apinoille. Lavoilta lähti meidän näkemän mukaan ainkin MAMA-noodelipaketteja, saippuapakkauksia ja vesipulloja. Kaikissa kämpissä oli rautaverkot ikkunoissa, sillä muuten ois kämppä tyhjennetty hyvin äkkiä.




Käväisimme Lopburissa khmertemppelissä (Phra Phrang Sam Yot), jonka apinat ovat täysin ottaneet valtaansa. Temppelin kaikki aukot oli raudoitettu ja nuori poika oli ovenvartijana, jotta apinat eivät päässeet sentään temppelin sisälle. Temppeli koostuu kolmesta tornista, jotka kuvastavat Hindu-kolminaisuutta: Brahma, Vishnu ja Shiva. Viereisen temppelin työntekijä kertoi meille, että Phra Phrang Sam Yot -temppelillä asustaa 300 apinaa ja keskustassa elelee yhteensä 1000 apinaa eli melkonen määrä. Antti osti itselleen paikallisen viskipullon ja kävellessämme juna-asemaa kohti, varotteli moni Anttia pullon joutumisesta parempiin suihin. Antti sai kuitenkin pitää pullon itsellään ja lähdimme takaisin Ayutthayaan. Tällä kertaa matka taittui hitaammalla paikallisjunalla (15 min hitaampi)ja maksoi vain 12 B. Antti sai junassa heti uuden ystävän bangkokilaisesta pojasta, joka osti Antille vettä ja yritti juottaa omaa kaljaansakin :) Mulle ei kyllä kukaan ikinä ostele mitään, mutta ei mulla toisaalta oo ikinä isoa viskipulloa kainalossa!


                                               Phra Phrang Sam Yot                                           Apinat eivät saaneet tulla sisälle temppeliin

Ylläri pylläri, tänään vuokrasimme jälleen pyörät ja tiedossa oli lisää temppeleitä! En viitsi pitkästyttää teitä enempää näillä temppeleilä, mutta 2 on ihan pakko mainita, sillä ne kuuluvat tämän retken parhaimmistoon!



Wat Yai Chai Mongkhon


Wat Chaiwatthanaram



perjantai 3. joulukuuta 2010

Voittamaton kaupunki Ayutthaya

En todellakaan joutunut pettymään, sillä olen kyllä tykännyt paikasta aivan valtavasti. Tämä Ayutthaya oli siis Siamin pääkaupunki vuoteen 1767 asti, jolloin burmalaiset sitten päättivät pistää koko paikan matalaksi. Ayutthayan nimi on peräisin sanskritin kielestä ja tarkoittaa voittamatonta, mutta nimi ei sitten kuitenkaan tehonnut noihin burmalaisiin. Kaupunki pääsi UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1991.

Me asustelemme siis aivan tässä ytimessä, joka kylläkin on laaja alue, eli  Ayatthayan historiallisessa puistossa (Phra Nakhon Si Ayutthaya Historical Park). Maasto on niin tasaista, liikenne melko rauhalista ja välimatkat sen verran lyhyitä, että olemme tutustuneet alueeseen pyöräilemällä (ainut hankaluus on isompien teiden ylitys, sillä täällä ei jalankulkioita kunnioiteta). Polkupyörät saa vuokrattua edullisesti eli eurolla lähtee pyörä päiväksi (perus vaihteeton konkeli).



Asustelemme Naresuan roadin poikkikadulla (en muista nimeä), jolla ilmeisesti kaikki muutkin turret täällä majailee. Tällä kadulla on jotain 5 guest housea ja saman verran ruokapaikkoja/kuppilota. Tämä katu vaikuttaisi olevan suurin majapaikka keskittymä. Täältä sai huoneen 350 B (8,5 €, Ayutthaya guest house).

Pääsimme tänne Ayutthayaan lopulta tosi kätevästi. Matkustimme siis yön bussilla Khao Lakista Bangkokiin. Saavuttuamme aamulla Bangkokin bussiterminaaliin, lähti bussi tänne vartin päästä ja matka maksoi vaivaiset 50 B/hlö (1,20 €) ja matka kesti parisen tuntia.

Olimme jo puolen päivän aikaan perillä, joten heti vaan piti saada pyörät alle ja päästä katselemaan raunioita. Ensimmöisenä päivänä kerkesimme nähä ainakin 4 temppeliä/sellaisen rauniota. Hienoja olivat Wat Suwan Dararam ja Wat Na Phra Men.

Wat Suwan Dararam


Wat Na Phra Men

Jos temppelit eivät kiinnosta, niin sitten tänne ei ehkä kannata vaivautua, sillä temppeleiden kiertelemisen lisäksi ei löydy kovin paljon tekemistä. Saamamme kartta oli mun mielestä niin huono, että en kertakaikkiaan osannu suunnistaa sen perusteella ja ajeltiin sitten vähän sinne sun tänne. Palasimme retkeltämme vasta kun oli auringonlaskun takia pakko. Istuskelimme sitten iltaa tässä meidän kadulla olevassa Jazz Barissa, johon kaikki muutkin olivat eksyneet, sillä yöelämäähän täällä vanhankaupungin puolella ei ole. Jazz Barissa oli oikein mukava meno ja loistava esiintyjä.

Keskiviikko menikin sitten aivan täysin ristiin rastiin kaupunkia pyöräillen ja kyllä sen sitten illalla tunsikin takapuolessaan. Kävimme siis yli kymmenessä eri kohteessa, joten kaikkia en aio mainita :) Hienoja paikkoja olivat Wat Racthnaburana, Wat Maha That, Wat Phra Ram ja Wat Phra Si Sanphet. Thaimaan suurin pronssinen buddhapatsas löytyi Sanphetin vieressä olevasta Wihan Phra Mongkhon Bophit -temppelistä (leveys 9,55 m, korkeus 12,45 m). Iso makaava buddha Wat Lokayasutharam oli mukava nähdä ja alueella oli kovat kaivaukset menossa, joten näkemistä on luvassa myöhemmin lisää.

Wat Ratchaburana

Wat Maha That

            Wat Phra Si Sanphet         Wihan Phra Mongkhon Bophit


Wat Lokayasutharam
Päivän päätteeksi polkasimme vielä muutaman kilometrin history parkin ulkopuolella olevalle Wat Phu Khao Thong -temppelille. Tässä rakennelmassa oli erityisen hauskaa se, että sen hyvin hyvin pikkuruinen temppeli sijaitsi aivan tämän rakennuksen tornissa ja temppeliin johti matala käytävä. Temppelialuekin oli varsinainen näky, sillä siellä tepasteli kissoja, koiria, kukkoja ja lehmiä täysin sulassa sovussa.


Wat Phu Khao Thong

Meille kävi tämän Ayutthayan vierailun suhteen aivan mieletön munkki, sillä kuninkaan syntymäpäivien (5.12.) kunniaksi on temppeleille ilmainen sisäänpääsy 1.-9.12. Vaikka sisäänpääsymaksut ovat pieniä (30-50 B), olemme säästäneet hyvin rahaa, sillä ollaan kyllä kierretty kiitettävä määrä paikkoja. Ilmaisen sisäänpääsyn takia, on noilla suosituimmilla kohteilla näkynyt valtavia koululaisryhmiä.